Tasapainoilua ruokavalion kanssa

Minäkin aloitin tammikuun lupauksella "kesäksi bikinikuntoon". Tämä tarkoittaa terveellistä ruokavaliota ja liikuntaan panostamista. Kaltaiseni normaalipainoinen laihduttaja voi kuulostaa ärsyttävältä, mutta on helpompaa toimia silloin, kun vaa'an lukemat ovat nousseet salakavalasti ylöspäin vain muutaman kilon tavoitteesta.

Olen entinen pullukka, joskus 12-13 vuotta sitten 155-senttinen varteni peittyi koon 40-42 vaatteisiin, se herätti minut. Vaa'alla en tuohon aikaan uskaltanut käydä, joten ylipainon määrää en tiedä. Onnistuin laihduttamaan normaalipainoiseksi liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla, ilman sen kummempia konsteja. Samalla löytyi liikunnan ilo, erilaiset jumpat tulivat tutuiksi ja juokseminen jäi osaksi elämääni, vaikka jumpat vaihtuivat muutama vuosi sitten kuntosaliharjoitteluun.

Edelleen voin luonnehtia itseäni tunnesyöpöksi, tuskin olen siitä täysin parantunut. Olen aina hoitanut pahaa oloa syömällä väärin. Makeat herkut ovat jääneet vähiin, mutta kullankeltaiset rasvaa ja suolaa tirskuvat sipsit ovat ruokkineet mieltäni. Siihen koukkuun jäin viimeksi viime vuoden loppupuolella ja sen vuoksi alkoivat Levikset kiristää ja posket taas pyöristyä liikunnasta huolimatta.

Tammikuussa aloitin siis päättäväisesti terveellisen ruokavalion noudattamisen ja liikunnassa panostan rasvanpolttoon lihaskunnon lisäksi. Ruokavalioni on lempeä, syön 5-6 kertaa päivässä ja aterioihini kuuluu niin hiilareita kuin proteiiniakin. Kun jotkut kärsivät vähäkalorisella dietillä, minä syön noin 1500 kilokaloria päivässä. Noudatan saamaani ruokaohjelmaa, mutta en sen kummemmin laske todellista kalorinsaantia tai vaivaudu punnitsemaan ruokiani. Paino putoaa tällä tavalla maltillisesti ja energiaa riittää liikuntaan ja muuhunkin.

Hyvän olon ruokaostokset.

Fyysisten parannusten ohella isoin juttu on tapahtunut henkisellä puolella. Voin erittäin hyvin, olen energisempi kuin olin marras-joulukuussa. Paineensietokykyni on kasvanut enkä stressaannu helposti. Vaikken muutenkaan ole luonteeltani mitenkään negatiivinen tai vakava, tunnen itseni nyt vieläkin positiivisemmaksi ja iloisemmaksi. Ihmissuhdepuolella koin juuri pettymyksen eikä sekään jäänyt kalvamaan mieltä sen kummemmin, pääsin asian yli ilman sipsejä. Tällä hetkellä ei tee edes mieli minkäänlaista "mättöruokaa".

Minulla on mahtava PT, josta lisää toisessa tarinassa ja häneltä olen saanut treeniohjeiden lisäksi ruokavalion. Hänen opeistaan tärkein on se, että joka viikko täytyy pitää "karkkipäivä". Minulla on siis viikonloppuisin herkkupäivä, jolloin en vahdi ruokavaliotani turhan tarkkaan, vaikka pyrin pitämään sen perusperiaatteista kiinni. Karkkia en kaipaa, mutta muutama viinilasillinen pitää minut tyytyväisenä.