Hellepäivänä tuli luovuttua järkevistä suunnitelmista, kuten pihatöistä tai halkohommista (5 kuutiota polttopuita piti pinota puuvarastoon). Loviisan kesäravintolat oli jo nähty (se ainoa), niinpä keksimme tehdä ex tempore -retken Vanhaan Porvooseen. Helteisillä kujilla tuntui uuneissa paistuvan lihan tuoksu joka houkutteli erityisesti intohimoisesti lihaan suhtautuvaa miestäni. Meat District on paljon kehuttu ravintola Vanhan Porvoon ytimessä, emme kuitenkaan olleet siellä vielä käyneet, joten nyt tuntui olevan se hetki.
Tunnelmallisella sisäpihalla oli jo väkeä, vaikka ravintola oli vasta hetkeä aikaisemmin avattu. Meille löytyi kuitenkin toiveeni mukaisesti aurinkoinen paikka. Itse omistaja ohjasi meidät paikallemme ja ehdotti minulle alkujuomaksi kuivaa roseekuohuviiniä. Seuraavaksi hän toi valtavan, lähes julistekokoisen käsinkirjoitetun ruokalistan ja alkoi kertoa ruoista. Listalla on valikoima alkupaloja, muutamia liharuokia sekä myös yksi kala- ja kasvisvaihtoehto. Hän pystyi kertomaan meille jokaisen lihan alkuperän ja valmistustavat. Kaikki on luomua suoraan asianomaiselta tilalta ja suurin osa lihoista leikataan ja käsitellään vasta ravintolassa. Hän myös suositteli meille käyntiä sisätiloissa katsomassa heidän lihakaappiaan, joka on yhdessä ravintolasaleista.
En ole hirveän suuri eläinten ruhojen ystävä, mieluiten elän siinä uskossa, että liha ei ole eläimestä peräisin, mutta en toisaalta ole muutaman kasvissyöjänä vietetyn vuoden jälkeen välittänyt enää luopua lihasta. Elämänfilosofiani ruoan suhteen on, että mistään ei tarvitse kieltäytyä enkä halua luoda itselleni mitään ruokasääntöjä. Mieluiten kaikkea kohtuudella. Haluan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan suosia lähiruokaa, luomua ja raaka-aineiden hankkimista suoraan tuottajalta.
Tästä välipolusta takaisin aiheeseen. Yleensä tilaan ravintolassa kalaa, äyriäisiä tai kasvisruoan, mutta kun liharavintolassa oltiin, halusin päästä maistelemaan ravintolan erikoisalaa. Alkuun tilasimme mozzarella-basilikasalaatin puoliksi, ihan vain hyvän myyntipuheen vuosi. Mozzarella ei ollut lähiruokaa, mutta ainakin aitoa, koska se tuotiin Napolista. Napoli taas ei ole kauhean kaukana tulevasta kesälomakohteestamme. Pääruoaksi valitsin Mangalizan possua. Kyseessä on karvainen villisikarotu, joka vaeltelee Unkarin metsissä ruohoa syöden ja kuoppia tonkien. Minun lihani tuli kyllä kasvatettuna Suomesta, mutta hyvältä kuulostavista oloista, ei huolta.
Päätimme ruokaa odotellessa lähteä kurkistamaan sitä mainostettua lihakaappia ja omistaja halusi ehdottomasti tulla esittelemään meille kaapin sisältöä. Hän myös kertoi taas syvemmin eri lihalajien alkuperästä ja valmistuksesta. Kaikesta huokui intohimo ja ylpeys hyvää ruokaa kohtaan. Kieltämättä oli mielenkiintoista kuunnella ja keskustella lihan valmistuksesta.
Ennen ruokaa minulla maistatettiin valitsemani viini. En siis valinnut mitään, vaan pyysin tuomaan minulle lasin viiniä, joka sopisi ruokani kanssa. Viini oli erinomainen ja tarjoilija kertoi hyvin tarkkaan, mistä päin Espanjaa viinini tuli, jopa oikea tienristeys kerrottiin, josta pääsisin viinitilalle.
Lihapala oli valtava ja sen lisukkeena tuli täydellinen perunalisäke: uusia perunoita, kevätsipulia, kirjolohen mätiä, paahdettua mallasta ja kirkastettua voita. Ruoka oli erinomaisen maukasta, vaikka täytyy myöntää että mieheni valisema nauta oli enemmän makuuni. Ruoka oli niin täyttävää, että en jaksanutkaan hakea samoissa tiloissa olevasta Cafe Postresista gellattoa, josta olin vaahdonnut Loviisasta asti.
Palvelun taso ylitti kaiken koskaan kokemani ja itse ruoka oli enemmän kuin täydellistä. Aiomme ehdottomasti mennä toistekin, mutta ilman autoa. Voin kuvitella tunnelmallisen pimeän syysillan Meat Districtissä, kynttilöiden valossa hyvästä ruoasta ja viinistä nauttien.
Taitaa toinen meistä syksyn lapsista saada synttäri-illallisen täällä ja se taidan olla minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti