Merielämää

Rakas kesä, kiitos kun tulit tänä vuonna tänne ihan oikeasti. Ainakin nyt toukokuussa olemme saaneet nauttia lämmöstäsi ja ihanasta auringosta. Kestän senkin, että olen joutunut samalla kärsimään ikävästä kesäflunssasta, joka alkaa onneksi olemaan ohi.

Rento kesänainen uusissa hiuksissa.

Olin viime viikon kuin kissa pistoksissa. Talomme edessä odotti vene kesähuoltoa ja minä taas odotin veneilemään pääsyä. Mies puhdisti ja maalasi pohjan ja pesi veneen sisältä ja ulkona. Kärsimättömänä odotin hetkeä, jolloin laskisimme veneen vesille ja pääsisin paistattelemaan päivää kannella veneen lipuaessa sulavasti pitkin Loviisanlahtea. Kuohuviinikin odotti kylmässä ensimmäistä veneretkeämme.

Lauantaina oli mielettömän hieno, helteinen päivä. Mutta mitä minä tein? Vietin yli neljä tuntia kampaajalla! Meillä oli kunnon perheaika, koska käymme koko perhe samalla parturi-kampaajalla. Arvioin aikataulut yltiöoptimistisesti niin, että miehen ja lasten hiukset hoituisivat siinä ajassa, kun minulla on värit päässä. No, ihan niin sujuvasti asia ei hoitunut, niinpä parin tunnin kampaamoreissu venyt neljään.

Vaikka olen viihtynyt kylmän vaaleissa hiuksissani, halusin kesää kohti jotain lämpimämpää. Raitoihini tulikin lämpimän aprikoosin ja kullan sävyä. Kampaaja kiharsi hiukseni, joten viikonlopun vietin viehkona käkkäräpäänä.

Sinä aikana, kun minä vielä istuin kampaajalla, oli vene vihdoin puhdistettu. Vene rantaan ja samalla kävimme hampurilaisilla Loviisan Laivasillalla. Oli muuten kolmas kerta viikon sisällä. Loviisan ravintolatarjonta ei minua vakuuta, mutta Laivasillan hampurilaiset ovat erinomaisia.

Valitettavasti oli jo alkuilta emmekä lähteneet suunnitellulle veneretkelle. Oli tyytyminen pieneen pyrähdykseen merellä, sen verran että saimme veneen laskupaikalta laituripaikalleen.

Veneretkelle varaamani Prosseccon kyllä nautin iltapäivän ja illan aikana 😄

Sunnuntai sitten olikin pilvisempi ja melko tuulinen, vaikka kohtuullisen lämmintä olikin. Mutta kun veneretkelle oltiin päätetty lähteä, niin retkelle lähdettiin. Bikineitä ei tarvinnut laittaa päälle ja hellemekon ja sandaalitkin jouduin vaihtamaan farkkuihin ja tennareihin. Turhaan olin varustautunut kertoimen 30 aurinkorasvoilla.

Olin haaveillut paahtavasta helteestä ja jopa pulahtamisesta mereen. Yleensä uskaltaudun veteen vasta joskus heinäkuussa, mutta olin valmis tekemään poikkeuksen.

Pakkasimme mukaan eväitä, piknikhuovan ja kalastusvehkeet. Veneen suuntasimme Svartholman linnoitussaarelle, joka tuli viime kesänä koluttua moneen kertaan.

Loviisan kaupunki ei suuressa viisaudessaan ollut vielä laittanut saarta kuntoon matkailijoille. Laitureita ei oltu kiinnitetty paikoilleen eikä saarella tietenkään ollut mitään palveluitakaan. Koko toukokuu on ollut niin kesäinen, ja Suomen kesä aina arvaamaton, joten kannattaisi ottaa kaikki matkailuvaltit käyttöön heti kun sää sallii.

Laituri ei ollut vielä löytänyt omaa paikkaansa.

Löysimme paikan, jonne saimme veneen parkkiin. Saarella oli vain meidän perhe ja pesiviä lintuja. Tuuli oli niin kova, että emme tohtineet sytyttää nuotiota grillipaikalla. Nautimme evääksi tuomamme siiderit ja pillimehut rannalla pienen saarikierroksen jälkeen. Onneksi ei nälkä edes vaivannut, joten eväsmakkarat pystyimme hyvin grillaamaan vasta kotona.

Svartholma on aina vierailemisen arvoinen, varmasti tänä kesänäkin on vielä monta retkeä edessä, ainakin jos aurinko jaksaa paistaa ja vierasvenelaituritkin olisivat tarpeen.

Aitoa ranskalaista siideriä, maku oikeista omenoista.

Retken lopuksi jäi vessan ovi käteen...