Matkalla Slovakiassa 4: Ukkosta Tatralla

Kun torstaina heräsin, oli taivas sininen. Ok, taas miellyttävä hellepäivä tulossa, mietin. Söin aamupalan parvekkeella ja käynnistelin päivääni rauhassa. Vuoret peittyivät pilviin eikä aikaakaan, kun taivas aukesi. Mielessäni kävi, että jään tänne asuntoni suojaan lukemaan kirjaa, houkutteleva ajatus sekin.

En kuitenkaan jäänyt tuhlaamaan aikaa hotellille, vaan aloitin sadetakin metsästyksen. Tässä pienessä kylässä on useita urheiluvaateliikkeitä, vaan oikeankokoista sateelta suojaavaa takkia ei tahtonut löytyä. Lopulta takki löytyi aivan hotellini vieressä sijaitsevasta liikkeestä, johon en kuitenkaan viitsinyt ensimmäisenä mennä. Takki ei ole varsinainen sadetakki, mutta pitää hyvin tuulta ja suojaa jonkin verran sateeltakin. Halpa se ei suinkaan ollut, täällä on vain merkkivaatteita eivätkä hinnat hirveästi poikkea Suomen hinnoista. Takilla tulee joka tapauksessa olemaan käyttöä myös Suomen oloissa.

Keskellä on enimmäinen näkemäni sosialismin ajasta muistuttava patsas Stary Smokovecissa.

Kun olin saanut takin hankittua, alkoikin aurinko taas porottaa ja oli kuuma. Takki mukanani lähdin junalla muutaman kilometrin päähän kylään nimeltä Stary Smokovec, joka on tämän Tatran alueen hiihtokylien keskus. Odotin vähän isompaa ja kaupunkityyppisempää paikkaa, mutta juurikaan kylä ei poikennut Tatranska Lomnicasta. Alue oli hieman laajempi ja olimme ehkä aavistuksen korkeammalla kuin minun kylässäni. Alueella oli rakennus- ja kunnostustöitä käynnissä, joten siellä sai kuunnella koneiden pauhua. Hetken kiertelin, söin lounaan ja kävin nauttimassa lasillisen viiniä. Päiväretki ei montaa tuntia sitten kestänytkään.

Viihtyisä ravintola, Koliba Kamzik.

Pinaatti- ja juustotäytteiset letut.

Sää vaihteli pitkin päivää sadekuuroista paahtavaan aurinkoon. Lopulta alkuillasta sain seurata omalta parvekkeeltani rankkasadetta ja ukkosenjyrähtelyä. Pilvet olivat niin alhaalla, että vuoria ei erottanut lainkaan. Odotin salamointia, mutta niitä en nähnyt lainkaan.

Tänään on taas sininen taivas ja vain muutamia pilviä näkyy taivaalla. Mitä päivä sitten lopulta tuokaan tullessaan. Tämä on viimeinen päiväni Tatranska Lomnicassa ja aion taas kohdata korkeanpaikankammoni ja patikoida vuorelle, kun olen nyt löytänyt suhteellisen selkeän ja helpon reitinkin.

Kuusi yötä vuoristossa on liioittelua varsinkin minun tapauksessani, kun en ole täyttänyt päiviäni patikointiretkillä. Kylät on nopeasti nähty ja jollei patikoi tai tee retkiä ympäristöön, ei tekemistä juurikaan ole. Olisin jo eilen ollut valmis jatkamaan matkaa eteenpäin, hotellivarauksia ehkä voisikin vaihdella, mutta lento on varattu kuitenkin vasta tiistaille ja sitä ei voi muuttaa ellei halua maksaa itseään kipeäksi uudesta lennosta.

Huomenna siirryn uuteen kylään, jossa vietän kaksi yötä kylpylässä järven rannalla. Se ainakin kuulostaa lupaavalta ja arvelisin keksiväni enemmän puuhaa siellä. Haaveilen juoksemisesta järven ympäri, kuntosalista ja uimisesta...

Taas yksi tuliainen itselleni, takuuvarmasti käsimatkatavaraan kelpaava laukku :)