Merielämää

Olen viettänyt pidemmän rupeaman Loviisassa keskittyen tuoreen ihmissuhteen ensiaskeliin.

Loviisassa meri on lähellä.

Mikäpä sen hienompaa, kuin mahdollisuus tehdä etätöitä eikä pitkä työmatka ole joka päivä välttämättömyys. Perjantaina työskentelin kotoa, tai siis Loviisasta käsin. Työpäivä alkoi seitsemän aikoihin, mikä on minulle tyypillinen etäpäivän aloitusaika, jollen käy aamusta lenkillä. Lenkkihän se oikeastaan kuului suunnitelmiin, mutta jäi toteuttamatta. Kun tärkeimmät työvälineet ovat tietokone ja puhelin, on töitä mahdollista tehdä melko pitkälle missä ja milloin vain. Erilaiset palaverit ovat sitten eri asia ja välillä myös kaipaa työpaikan yhteisöllisyyttä. Perjantaina päivä sujui mukavasti, oli jopa helpompaa tehdä töitä muualla kuin omassa kodissa, missä olisin kuitenkin miettinyt aika ajoin pyykkejä, tiskejä tai muita kotiaskareita.

Illalla nautimme kesäruokaa: keitettyjä uusia perunoita, salaattia, katkarapuja ja graavilohta. Yksinkertaista, mutta niin hyvää! Harmi vain, että jäi tämä herkku kuvaamatta. Ruokajuomana ja sen jälkeenkin toimi kylmä Riesling. Viiniä tuli nautittua liikaa ja sen tunsi seuraavan aamun oloissa.

Näkymä lenkkireitilläni, kaupungin keskustassa ollaan jotakuinkin.

Hieman heikosta hapesta huolimatta rohkenin tehdä 5 kilometrin rauhallisen juoksulenkin Loviisan kaunissa merimaisemissa. Lenkki sujui hyvin, varmaan vanhasta tottumuksesta. Lenkin jälkeen nopea suihku ja laittautuminen. Evästarvikkeet kasaan, kalastusvehkeet matkaan ja merelle.

Varusteet, check.

Miesystävälläni on pieni hytillinen moottorivene, jolla ajoimme läheiselle Svartholman linnoitussaarelle. Kaunis kesäpäivä oli saanut muitakin veneilijöitä paikalle, mutta vielä ei yhteysalus Loviisasta saareen kulje eikä kesälomasesonki ole muutenkaan kuumimmillaan, joten mukavan rauhassa saimme olla saarella.

Tutustuimme 1700-luvun loppupuolella rakennetun linnoituksen raunioihin, kiersimme saarta ja asetuimme nuotiopaikalle grillailemaan. Asiaan kuului pullollinen jääkylmää proseccoa, chilillä maustettua makkaraa, tuoretta patonkia ja levitettä - salaattia emme muistaneet ajatella ennen kuin laittaessamme eväitä esille. Miten kaikki yksinkertainenkin ruoka maistuu niin hyvältä ulkona.

Ulkohuussikin oli kuvan arvoinen.

Svartholma on kaunis paikka, ihmettelen miten paikka onkaan jäänyt minulle vieraaksi. Kulkuyhteydet sinne ovat hankalat ilman omaa venettä, mutta juhannuksen jälkeen sinne alkaa tosiaan kulkea yhteysalus, jotta matkailijatkin pääsevät tutustumaan saareen.

Saariretken jälkeen kokeilimme vielä kalaonnea paikallisella laiturilla. Valitettavasti tuore kalasaalis jäi saamatta, mutta kotona odotti vuorokauden marinoitumassa ollut flank steak. Liharuoat on nyt ulkoistettu toiselle osapuolelle, niin uskomattoman mahtavia pihvejä hän loihtii grillissä ja pannulla. Flank steakin marinadiin kuului ainakin oliiviöljyä, soijakastiketta, hunajaa, punaviinietikkaa, appelsiinimehua, valkosipulinkynsiä, timjamia ja mustapippuria. Liha valmistui roseeksi grillissä ja sai pintaansa hieman savunmakuakin.

Herkullista kuumana grillistä ihan vain salaatin kera sekä seuraavana päivänä kylmänä uusien perunoiden ja vihannesten kera. Lauantai-illan aterian kruunasi voimakas punaviini. Ulkoilma, hyvä ruoka ja viini tekivät tehtävänsä, ja uni tuli jo ennen aikojaan. Sunnuntaina olikin helppo herätä virkeänä ja ilman krapulaa. Aamupäivä oli lämmin ja pääsin tekemään taas juoksulenkin Loviisan merellisissä maisemissa. Tänään oli erityisen ihanaa havaita useilla pihoilla kukkivat syreenit, joiden tuoksu on lumoavan ihana. Loviisan kauneus avautuu minulle joka kerta paremmin vanhoine puutaloineen ja merenrantoineen.

Nyt pari päivää arkea omasta kodista käsin ja keskiviikkona taas takaisin Loviisaan.