Fourty something and Fabulous: Matkalla Slovakiassa 1: Perhosia vatsassa

Takana huonosti nukuttu, painajaisten siivittämä yö ja herätys klo 4:50. Aivan mahtavaa! Ehdin miettiä jo eilen, mikä ihmeen mielenhäiriön minä olen saanut keksiessäni, että minusta olisi todella kivaa matkustaa yksin ja vielä Slovakiaan, jonne ei ole suoria yhteyksiä - ei niin millään...

Bussilla sentään pääsin mukavasti suoraan Porvoosta Helsinki-Vantaalle. Loma alkaa aina skumpalla, siitäkin huolimatta että kello oli noin 7:00, nautinhan samalla aamupalankin. Lentokentällä pääsee aina lomatunnelmaan eikä silloin edes ylihintainen aamiainen latista tunnelmaa.

Tulihan sitä sorruttua heti tuliaisiinkin, kun Victoria's Secretin myymälä oli siinä niin houkuttelevasti reitin varrella. Harmi vaan, kun Suomessa ei ole VS:n rintaliivejä myynnissä, mutta sieviä alushousuja sentään. Pöksyt tosin olivat tarjoushintaisinakin puolet kalliimpia kuin New Yorkissa viime syksynä, mutta enhän minä silti voinut vastustaa.

Kun asiat menevät melkein putkeen

Jos yksinmatkustaminen jännitti, niin vielä enemmän jännitti tiukka aikataulu. Ensimmäinen kohteeni oli Praha, jonne piti aikataulun mukaan saapua noin 10:50 ja seuraava lentoni Prahasta Kosiceen, Slovakiaan oli aikaistettu lähtemään 11:50. Olin päättänyt ottaa riskin ja yrittää ehtiä silti jatkolennolle.

Tottahan toki lento Helsingistä Prahaan oli hieman myöhässä, mutta onneksi vain hieman. Lisäksi kone oli ylibuukattu, mutta minä aioin mennä juuri tuolle lennolle, olinhan jo edellisenä päivänä tehnyt check-inin ja saanut oman paikkani.

Finnairilla henkilökuntaa ei kiinnostanut pätkääkään opastaa minua tiukassa tilanteessa, koska en ollut ostanut heidän kauttaan vaihtoyhteyttä. Toivoin, että he olisivat edes ilmoittaneet Czhech Airlinesille, että tulossa on matkustaja, joka saattaa olla hippusen myöhässä. Heille oli tärkeintä, että ymmärsin, etteivät he olleet korvausvelvollisia, jos myöhästyisin lennolta.

Yhtä hyvää palvelua sain, kun lähtöportilla minulle todettiin, että lentolaukkuni on liian iso. Vannoin ja vakuutin ostaneen laukuin heidän ilmoittamien rajoituksien mukaan, mutta silti se ei sopinut portilla olevaan "testilokeroon". Totesin, että en todellakaan voi aikatauluni vuoksi antaa laukkua ruumaan, ja mielessäni jo mietin oliko matkani nyt sitten tässä. Käännynkö portilta pois ja matkustan häviäjänä koti-Porvooseen, sentään muutamat VS:n pöksyt laukussani... Virkailija kuitenkin ilmoitti, että voin mennä koneeseen, mutta laukku pitää laittaa istuimen alle ja seuraavaksi pienenempi laukku!

Koneessa sitten totesin, ettei laukkuni suinkaan mahtunut istuimen alle. Pieni paniikki siinä oli jo tulossa, mutta onneksi vieressäni oli erittäin ystävällisiä suomalaisia, joista yksi totesi, että kyllä me tuo laukku ylös saadaan ja sehän sujahti ylälokeroon kuin unelma. Mikä lie virkailijan ongelma oli sitten ollut! Matka meni muutenkin oikein miellyttävästi iäkkäämmän pariskunnan kanssa rupatellessa. He jännittivät lopulta yhtä paljon kuin minäkin, ehtisinkö seuraavaan koneeseen vai olisiko tiedossa useamman tunnin junamatka Prahasta Kosiceen.

Lento ei lopulta ollut paljoa myöhässä, kello 11:00 olimme Prahassa ja tarkistin seuraavan lentoni "boarding passista", että siellä pitäisi olla viimeistään 11:20. Ei tässä hätää... Vauhdikkaasti kaikki kanssamatkustajat nurin ja oikeaa porttia etsimään! Olin paikalla jo noin 11:10 ja jäi vielä aikaa odotella koneeseen siirtymistä.

Potkurikoneella Kosiceen

Portilla selvisi, että Slovakian suuntaan oli yhdistetty muutama eri lento ilmeisesti vähäisen matkustajamäärän vuoksi. Puolentoista tunnin lento kestäisi hieman reilun kaksi tuntia, koska lentäisimme Bratislavan kautta Kosiceen.

Tuon kyydissä Tsekeistä Slovakiaan... Still alive!

Portilta meidät nouti bussi, joka vei meidät kauas pois varsinaisesta terminaalirakennuksesta. Kun näin pienen potkurikoneen, toivoin vain ettei se olisi se kone, johon joutuisin! No, kuulkaas, juuri se oli minun koneeni. Eikä siinä vielä kaikki, minun paikkani oli koneen perällä, paikkanumero 13! Kone oli muuten täynnä, mutta kukaan ei istunut minun vieressäni. Olin ainoa numero 13!

En pelkää lentämistä, vaikka ei se ole minusta mitenkään mukavaakaan. Mutta nyt voin kertoa, että pelkäsin. Meno pienessä koneessa on karmivaa, varsinkin nousuissa ja laskuissa. Pakko oli tilata olut, jos se rauhoittaisi mieltä - ei vaikutusta. Sitten oli vielä kärsittävä ylimääräinen lasku ja taas nousu Bratislavassa... Ilmassa mietin, miten suomalaiset iltapäivälehdet kirjoittaisivat Czech Airlinesin potkurikoneturman ainoasta suomalaisuhrista. Mitä näkökulmia lehdet ottaisivat, keitä he haastattelisivat, miten minua kuvailtaisiin. Kehittelin mielessäni erilaisia traagisia otsikoita, ehkä olisi viisainta, että kirjoittaisin itse muistokirjoitukset valmiiksi pahan päivän varalle. Arvaatte varmaan, ettei mitään lento-onnettomuutta tapahtunut ja päädyin lopulta ehjänä Kosiceen.

Lentokentällä oli vastassa pilvin pimein taksikuskeja. Huijareita, pohdin ja siirryin syrjemmälle tekemään suunnitelmaa, miten pääsisin kaupungille, hotelliini oli nettitietojen mukaan matkaa vain 5 kilometriä. Kyllähän yksi taksikuski minut bongasi ja lähdin hänen mukaansa. Kaikki kaverit näyttivät ihan virallisilta taksikuskeilta ja minut johdatettiinkin ihan taksikyltein ja mittarilla varustettuun autoon. Kuski totesi minulle nauraen, että täällä on kuuma, en tarvitse fleeceä ja kevytuntsikkaani. Sanoin olevani Suomesta, joten hän ymmärsi.

Arvelen meidän tulleen ihan suoraa tietä hotellilleni, vaikka vähän kauhistutti, kun tulimme rähjäiselle sivukadulle, kunnes tajusin hotellini sijaitsevan juuri siinä. Taksimatkan hinta, 16 €, oli mielestäni turhan korkea. Joko minua huijattiin tai lentokenttätaksit ovat niin kalliita, melkein samanhintaista kuin vastaava matka meillä Porvoossa.

Kosicessa

Jätin tavarani huoneeseeni ja lähdin tutustumaan kaupunkiin. Hotelli sijaitsee lähes keskustassa, vain kivenheiton päässä pääkadulta ja huomasin, että voin myös aivan hyvin kävellä huomenna juna-asemalle matkalla seuraavaan etappiin.

Kosicen pääkadun, Hlavnan varrella on jonkin verran nähtävyyksiä, kauppoja sekä tietenkin terasseja ja ravintoloita.

Lohisalaattia ja paljon salaatinkastiketta. Viini oli halpaa ja hyvää.

Olisin kerrankin halunnut syödä matkaoppaan suosittelemassa paikassa, mutta koska ulkona oli helle ja ravintola olisi ollut kellarikerroksessa, jätin paikan väliin. Etsin sopivan terassin ja tilasin siellä salaatin. Paikka oli kiva ja palvelu oli miellyttävä, mutta lohisalaatti valitettavasti oli kohtuullista: muutama hiiltynyt lohenpala ja paljon vihreää salaattia, joka ui sinappikastikkeessa. Muihin pöytiin kannetut perinteiset slaavilaiset piiraat ja keitot näyttivät paremmalta. Ajattelin kuitenkin säästää perinneruokakokeilut vuoristoon.

Hlavna ja sen ympäristö olivat helposti hahmotettavissa. Pääkadulla oli erilaisia putiikkeja ja toki, jos aikaa olisi ollut, olisi voinut myös hakeutua kaupungin ostoskeskuksiin. Minähän en kuitenkaan ole shoppailulomalla eikä käsimatkatavaroihin paljoa tavaraa muutenkaan mahdu... Sinänsä hassua, että löysin itseni ihanasta vaatekaupasta, jossa sattui olemaan alennusmyynnit ja vaatteet olivat todella kivoja ja erilaisia Suomen valikoimaan verrattuna. Tosin käyn harvoin Suomessa kaupoilla. Vaikka en todellakaan ole ostosreissulla eikä laukussakaan ole tilaa, oli vain ihan pakko ostaa yhdet flip-flopit ja toppi, kun kerran olivat nättejä ja alennuksessa. Ensimmäisenä lomapäivänä olen ainakin tuplannut ellen triplannut matkan päiväbudjettini.

Osittain slaavilaiseen makuun, mutta myös ihania löytöjä tarjolla...

Päädyin aivan viehättävälle sivukujalle, josta löytyi lisää ravintoloita. Löytyipä niin viehättävä terassikin, että sinne oli pakko mennä. Ja eihän sieltä voinut tilata mehua tai kahvia, oluttahan sieltä oli saatava.

Kosicessa voisi viettää aikaa hieman enemmänkin ja tutustua sen nähtävyyksiin ja lähiympäristöönkin. Koska pääkohteeni on joka tapauksessa vuoristo, jonne huomenna hakeudun, minulle riitti tänään vain pieni fiilistely kaupungilla.

Kävin hakemassa pientä iltapalaa hotellille ja palasin huoneeseeni. Hotelli on väärä sana, sillä pensionaattihan tämä on. Täälläkin on todella ystävällinen palvelu, mutta olihan se järkytys nähdä huoneeni. Olen pohjakerroksessa, ihan ravintolan vieressä ja huoneeni ovi on suoraan yhdessä kabineteista. Onneksi täällä tuntuu olevan rauhallista ja baari menisi joka tapauksessa kiinni klo 22.
Huoneeseen kuuluu kuitenkin ihan kaikki äänet, niin kadulta kuin henkilökunnan äänet ja askeleet ravintolasalissa. Huoneeni on valtava, harmi vain että ilma on tunkkaisen lämmin ja äänetkin häiritsevät. Esimerkiksi näin iltasella ei ole nautinnollista kuulla, kun respan tyttö huutaa jollekin...

Onneksi ratkaisu tunkkaisuuteen löytyi, kun huomasin tuulettimen :D