Matkalla Slovakiassa 5: Strbske Pleso

Kun maailmassa jaettiin kieliä, jäi suuri osa itäblokin maita ilman vokaaleja ja he joutuivat kehittelemään mielettömiä konsonanttihirviöitä. Lisäksi heillä on kirjainten päällä kaikenlaisia hattuja ja heittomerkkejä, joita en yritäkään viljellä näihin paikannimiin.

Tällaiseen konsonanttihirviöön saavuin tänään. Strbske Pleso, se muuten kuulostaa yllättävän pehmeältä ja soljuvalta, kun paikalliset sen sanovat, he lisäilevät kuitenkin puhekieleen mukaan vokaaleja tai muita pehmentäviä äänteitä.

Tänään oli todella harmaa ja sateinen aamupäivä, olin melko varma etteivät pilvet väistyisi koko päivänä. Pilvet onnistuivat peittämään vuoretkin paikka paikoin täysin näkyvistä. Olin erittäin kiitollinen, että sijoitin hyvään ulkoilutakkiin, ilman sitä olisin ollut tänään kuin uitettu koira. Pääsin Tatranska Lomnicasta junalla Stary Smokovecin kautta tänne Strbske Seloon. Matka kulki mutkitellen vuorenrinnettä vihreän metsän keskellä. Tuntui ihan korvissakin, että aloimme nousta korkealle. Strbske Pleso sijaitsee 1355 metrin korkeudessa, kun Tatranska Lomnica sijaitsee vain 850 metrin korkeudessa.

Ensimmäinen reaktioni tähän paikkaan oli "hyi kauhistus!". Juna-asema harmaassa sadesäässä toi mieleeni Neuvostoliiton eikä ympäröivät hotellirakennuksetkaan oikein vakuuttaneet minua. Ihmettelin jo, missä on se kaunis matkaesitteiden Strbske Pleso, jossa on ihana vuorten ympäröimä järvimaisema.

Kännykän kartan avulla lähdin suunnistamaan hotellilleni, mutta sateessa karttaa oli vaikeaa pitää alussa esillä ja kävelin väärään suuntaan, rinteessä matkalaukkua perässä vetäen. Sitten kun sain suuntaa korjattua, sammui puhelin tuosta vain. Ei siis karttaa enää, fiilispohjalta vain ja samalla jännitin, tuleeko puhelimeeni vielä eloa vai vietänkö loppumatkani ilman yhteyksiä koti-Suomeen.

Niin vain onnistuin pääsemään oikealle tielle ja samalla sadekin lakkasi, pilvet kaikkosivat ja näin vuoret. Ei tämä ehkä niin huonoa olisikaan. En ollut aamulla syönyt juuri mitään, joten ei ihmekään, että olin vähän äreä. Tukevan lounaan jälkeen näin elämän taas paljon valoisampana.

Näkymä parvekkeelta tällä kertaa.

Hotellihuoneeni on yhdeksännessä kerroksessa, minulla on oma parveke ja näkymä vuorille. Toisella puolella aulasta on uskomattoman kaunis näkymä järvelle ja toisille vuorille, en tiedä kuuluvatko ne Ylä-Tatraan vai mahtaako siellä olla Ala-Tatra. Kyllä vain, molemmat vuoristot täältä löytyvät ja sitten on vielä Fatra.

Vuoria näkyy myös järven toisella puolella.

Kävely järven ympäri oli ihana, luulisi että olen järviä nähnyt kylliksi, mutta kyllä jaksoin tätäkin maisemaa ihailla. Yksi asia, mitä olin Slovakian reissullani kaivannut, on vesi. Rannikon kasvattina tuntuu hassulta, kun ei näe vettä missään. Sunnuntaina on tiedossa juoksulenkki järven ympäri.

Asun kylpylähotelli Patriassa, niinpä siis kävin kylpylänkin puolella. Vierailuni jäi tosin lyhyeksi, koska en ymmärtänyt paikallisia kylpyläkäytäntöjä ja hermohan siinä meni. Odotin, että kylpyläosastolla on myös kuntosali, kuten meillä Haikkoossa. Mutta kun kysyin "gymiä" sain vain tyhjän katseen... Marssin pukuhuoneisiin, jotka olivat yhteiset miehille ja naisille. Heitin kylpytakkini alla olleet salivaatteet pukukaappiin (bikinit olivat salikamojen alla) ja läväytin oven kiinni - vasta siinä vaiheessa tajusin, ettei minulla ollut mitään avainta kaappiin. Käväisin suihkussa, ne olivat naisille ja miehille erikseen ja kävelin kylpyläosaston aulan läpi uima-altaalle. Altaalla pulikoin hetken ja siirryin sitten "Wellness"-puolelle, jossa oli porealtaita ja saunoja. Porealtaassa oli runsaasti ihmisiä samoin oleskelualueella, saunoissa en nähnyt ketään, mutta jokaisessa oli kieltomerkki, ettei uimapuvussa saa mennä sinne. Ehkä olisi pitänyt siis riisua uikkarit jossain, ehkä vessassa, kun kaikille yhteisissä tiloissa oltiin ja ehkä sinne saunaan sitten kuitenkin mentäisiin pyyhe päällä tai jotain. Vaikka olen suomalaisen avoimesta saunakulttuurista kotoisin eikä sekasaunat ole hirvitys, niin vieraalla maalla ja vieraiden ihmisten joukossa vähän turhan kiusallista.... Jätin saunat ja porealtaat, kävin vielä kerran uimassa ja sitten luimistellen respaan kertomaan ongelmastani, kun vaatteeni ovat kaapissa lukkojen takana. Nyt vasta ilmeni, että pukukopit oli tarkoitettu niille, jotka eivät asu hotelissa. Ehkäpä rohkenen huomenna käydä tuolla uudestaan ainakin uimassa.

Hintataso on Stbske Plesossa korkeampi kuin se oli oleskellessani Tatranska Lomnicassa. Vaikka ei nyt ihan Suomen hintoihin päästä, on hintaerot huikeat. Toki söin ensimmäistä kertaa ruuan pitkän kaavan mukaan eli alkuruuan, pääruuan ja lasin viiniä, mutta hinta oli silti reilusti enemmän kuin vastaava kokonaisuus olisi ollut Tatranskassa. Epäonnisen kylpyläreissun jälkeen päätin käydä vielä hotellin aulabaarissa viinillä tai drinkillä ja lukea jonkin aikaa siellä kirjaa. Langaton nettikin toimii täällä vain aulatiloissa... Kun olen nyt ihastunut Aperol Spriziin, niin katsoin listalta ensin sen. Juoma maksoi yli 8 euroa, kun olen Slovakian reissullani maksanut siitä alle neljä euroa, ei kiitos! Lasi valkoviiniäkin maksoi 5 euroa, pitkin hampain kärsi tuon ja olihan hinta kuitenkin Suomen hintoja edullisempi. Taisin olla kaukaa viisas, kun ostin aamulla mukaani oikein hyväksi havaitsemaani slovakialaista punaviiniä ja pullon hintakin oli reilu 2 euroa.

Lukunurkkaukseni.

Koska ulkona on melko viileää eikä sen vuoksi parvekkeellakaan ole mukavaa istua, löysin itselleni paikan parvekkeen luona olevan lipaston päältä. Siinä on mukavaa lukea kirjaa, siemailla viiniä ja tuijottaa vuoria. Vähän vaan jännitän, että kyllä kai lipasto on sen verran tukevaa tekoa, että se kestää painoni. Olisihan se hurjaa selitellä, että tuli vähän rikottua huonekaluja hotellihuoneessa..

Koti-ikävä <3

Painosta voidaankin siirtyä sujuvasti minua painavaan asiaan. Kaikesta matkailun ihanuudesta ja ympäröivästä kauneudesta huolimatta, odotan kipeästi kotiinpaluuta. Kahdeksan päivän irtiotto nyt vaan tuntuu liian pitkältä.

Olisihan se helppoa huidella tukka hulmuten vuorilla, jos kotona ei olisi mitään tai siis ketään odottamassa. En seurustellut matkaa varatessani ja sen takia tuntui hyvältä idealta olla mahdollisimman pitkään reissussa. Mutta kun tilanteet muuttuvat ja nyt on jo kamala ikävä toisen luo. Tietenkin pyrin nauttimaan reissustakin, kun täällä nyt olen ja onhan täällä hienoa. Odotan silti todella paljon tiistai-iltaa Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun voin kapsahtaa rakkaani kainaloon ja pääsemme seuraavana päivänä yhdessä matkalle Pohjois-Suomeen.