Matkalla Slovakiassa 2: Saapuminen vuoristoon

Hotelliaamiainen Kosicessa oli runsas, joskin vähän erikoinen: tarjolla oli kaikeinlaista wrapeista valmiiksi tehtyihin lämpimiin leipiin, myös perinteiset hotelliruuat pekoneineen ja munakokkeleineen löytyivät. Aamupala ei näyttänyt Scandicin tai Sokos Hotelsin aamiaiselta, mutta kaikenlaista oli tarjolla. Olin nälkäinen ja ladoin itselleni voileipätarpeita sekä pari appelsiinimarmelaadilla täytettyä lettua. Kahvi oli vahvaa ja hyvää.

Olin jo ennen yhdeksää valmiina lähtöön, mutta olin ostanut ennakkoon itselleni lipun 11:19 lähtevään junaan. Laukkuni kanssa kiertelin vielä kaupunkia ja päädyin viettämään aikaa vanhan kaupungin ja juna-aseman välissä olevaan puistoon. Puistossa oli hienoja hiekkaveistoksia eri supersankareista.

Juraj Janosic, Slovakian Robin Hood.

Junamatka Kosicesta Popradiin, josta pääsee sitten vuoristoon, kestää vain reilun tunnin. Koska hinnat ovat VR:n hintoihin nähden naurettavan halvat, matkustin oikein ensimmäisessä luokassa hintaan 8 €. Ensimmäiseen luokkaan kuului tilavat penkit latauspisteineen sekä vaunupalvelija/konduktööri, joka antoi kaikille matkustajille vesipullon ja tarjosi myös slovakialaisia sanomalehtiä. Tarjoiluvaunusta olisi saanut ostaa pientä ruokaa ja juomaa, mutta vielä ei mikään maistunut. Kuppi kahvia kuului ensimmäisessä luokassa matkustavan etuihin.

Vuoret tai vihreät kukkulat ympäröivät jo Kosicea. Junamatka oli hieno kokemus kumpuilevaa maisemaa ja laaksoissa olevia pieniä kyliä ihastellen. Vaikka välillä toki näkyi rähjäisempiäkin taloja ja joitakin neuvostotyylisiä kerrostalojakin, yleisvaikutelma oli todella siisti ja suuri osa taloista oli todella viehättäviä kivitaloja. Matkani tässä vaiheessa en ole nähnyt mitenkään vahvoja viitteitä Slovakian menneisyydestä sosialismin puristuksessa.

Juna alkaa lähestyä Popradia.

Popradissa olisi pitänyt vaihtaa vuoristoon vievään junaan, määränpäähäni Tatranska Lomnicaan olisi pitänyt mennä kahdella junalla. Asemalla en nähnyt englanninkielisiä opasteita, matkakirjani oli kertonut, että vuoristoon mennään aseman kolmannesta kerroksesta. Ei huvittanut etsiä oikeaa laituria saatikka yrittää saada junalippua ostettua. Päätin selvittää juna-asiat myöhemmin rauhassa. Lomalla voi välillä elää leveämmin ja koska määränpäähäni olisi vain 19 minuutin automatka, ei taksi voisi olla ihan tuhottoman kallis.

Popradin aseman tienoolla.

Vielä yksi ongelma, en löytänyt taksitolppaa aseman luota, kuten kuvittelin. Kiersin koko rakennuksen ja mietin, mitä tehdä. Näin aika hienolta näyttävän hotellin ja menin sen baariin, tärkeät ratkaisut tehdään rauhassa. Otin pienen oluen ja näin, miten takseja suhahteli ohi, jossain on taksiasema. Kysyin lopulta baarin työntekijältä neuvoa ja hän tarjoutui tilaamaan minulle taksin. Heillä tietenkin oli oma sopimustaksi, mahdollisesti ylihintainen sellainen, mutta päätin silti ottaa tarjotun kyydin vastaan. Taksi oli kuitenkin virallinen, kuski ystävällinen ja hinta oli lopulta melko lähellä hintaa, jonka olin katsonut Rome2Rio-sivustolta.

Kun taksi alkoi tulla vuoristoon ja näin alppityylisiä rakennuksia ja yläpuolella siintävät vuoret, teki mieli hihkua. Täällä on niin kaunista kuin olin toivonutkin. Kosicen helle tuntui vuorillakin, ei tietoa ukkos- tai sadekuuroista ainakaan vielä. Untuvatakki ei ole ollut tarpeen.

Hotellissa kohtasin taas ystävällistä palvelua. Virkailija ehdotuksesta ostin Tatry Cardin, jolla voin matkustaa neljä päivää mielin määrin paikallisjunalla, myös seuraavaan kohteeseeni viikonloppuna sekä takaisin Popradiin - tosin siinä vaiheessa minun pitää ostaa uusi kortti pariksi päiväksi. Ei siis tarvetta miettiä, miten ja mistä niitä junalippuja ostellaan. Kolmen euron hinta oli sekin varsin kohtuullinen.

Olin varannut itselleni neljäksi yöksi oman huoneiston. Kyllähän se lupaavalta näytti netissäkin, mutta todellisuudessa se paljastui paljon paremmaksi. On aikamoista luksusta majailla 40 neliön kämpässä ja kun on vielä parveke vuorinäkymällä, niin voiko muuta vaatia.

Villa Beatrice, keskellä olevat isot ikkunat ovat minun makkarin ikkunat ja vasemmalla puolella parvekkeeni

Makkarissa riittää petejä, tietenkin valitsin itselleni tuplasängyn.

Tatranska Lomnica on pieni hiihtokeskuskylä, joka on täynnä hotelleja, matkamuistomyymälöitä ja urheiluliikkeitä sekä tietenkin ravintoloita. Kaikki on lähellä ja liikkuminen on helppoa. Näkymää hallitsee tietenkin korkealla kohoavat vuorenhuiput ja niitähän minä jaksan ihailla.

Päätin käydä kokeilemassa tuhtia slovakkiruokaa, vaikka eipä tuo matkapäivän kulutus mitenkään kovaa ollut. Tilasin Slovakian kansallisruokaa bryndzové halusky, lampaanjuustolla maustettuja perunamykyjä, joka tarjoillaan pekonin kera. En huomannut tilata salaattia kylkeen, koska en löytänyt runsaasta listasta salaattia kuin vasta myöhemmin. Muutama haarukallinen ruokaa oli ok, mutta sitten sen rasvaisuus alkoi tökkiä ja sain syötyä ehkä puolet annoksestani. Ruoka on nyt kuitenkin testattu. Ajattelin, että hintataso on korkea tällaisessa turistikeskuksessa ja ehkä se onkin. Kuitenkin ruoka-annos ja 20 cl punaviiniä maksoi 7 €, sillä rahalla kun ei saisi edes isoa viinilasillista kotona.

Paikallista ruokaa on nyt testattu.

Paikallisessa ruokakaupassa täytin omat ruokavarastoni aamiais- ja iltapalatarpeilla. Kaksi kassillista leipää, juustoja, vihanneksi, hedelmiä, vettä ja pari viinipulloa maksoi yhteensä 15 €. Paikallinen punaviini on korkattu ja hyväksi todettu. Ostin myös slovakialaista Tokaj-viiniä, mutta siinä on kierrekorkki ja jollen löydä sellaista viinipullonavaajaa, jota osaan käyttää, jää pullo avaamatta.

Kokeilin ensimmäistä kertaa siskoni lempijuomaa Aperol Spizeriä, niin hyvää että taidan käydä toistekin drinkillä.

Neljän aikaan kylässä alkoi olla kuhinaa, kun patikojat alkoivat palailla vuorilta hotelleille. Itselläni ei ole aikomusta patikoida, riittää kun kuljeskelen läheisillä teillä ja poluilla. Minulla ei ole edes patikointiin soveltuvia varusteita, mutta juoksukengät on ja niitä on tarkoitus käyttää.

Raikas vuoristoilma tai matkustamisen rasitukset väsyttivät ja kävin suosiolla jo kahdeksan jälkeen nukkumaan. Tämä tosin tarkoitti myös sitä, että heräsin ensimmäisen kerran ennen kolmea, mutta sain nukahdettua uudestaan. Kuudelta nousin nauttimaan aamupalan parvekkeella ja alan olla valmiina toiseen päivääni vuoristossa.