Slovakia on kylpenyt helteessä nämä muutamat päivät, jotka olen täällä ollut. Tatra-vuoristoon on lupailtu niin ukkos- kuin sadekuuroja, mutta lämmintä täällä tänäänkin oli. Päätin lähteä vuorenvalloitukseen heti, kun loppuviikon ennusteet näyttivät taas kehnommilta.
Heräsin aikaisin ja tein pienen juoksulenkin ylämäkitreenin merkeissä. Metsäisellä polulla kohtasin kauriin, joka vain katseli minua aamupalansa äärellä. Tovin katselin hänen aamupuuhiaan eikä hän juurikaan välittänyt minusta. Hiljensin vauhtini rauhalliseen kävelyyn, jotta en säikäyttäisi häntä tiehensä. Tukko lehtiä suussaan kauris käänsi minulle selkänsä ja käveli rauhallisesti hieman syvemmälle metsään.
 |
| Hetken katselimme toisiamme. |
Lenkin jälkeen latoin itseni uudellen ulkoilukuntoon ja lähdin etsimään hissejä Skalnate Plesoon. Tämä paikka ei suinkaan ole vuorenhuipulla, vaan noin 1,7 km korkeudessa. Korkein huippu, Lomnicky Stit sijaitsee vielä kilometrin korkeammalla, mutta noh, ei sinne asti tarvitse sentäs kivuta.
Hissimatka Skalnate Plesoon maksaa edestakaisin 19 €, jos tahtoo Lomnicky Stitiin asti, joutuu lisäksi pulittamaan 27 €. Tiesin rajoitteeni ja totesin, että puoliväli on minulle oikein hyvä. Ostin menopaluulipun, sillä patikoiminen ei ollut lainkaan suunnitelmissa.
Olen ollut kerran aiemmin kaapelihississä ja kamalaahan se oli. Nämä hissit olivat vielä pienemmät, jos koolla on mitään väliä siinä painajaismaisessa matkassa. Olin varustautunut hyvin, koska uskoin matkaoppaisiin, joissa kerrottiin, että vuorilla on aina kylmä: oli fleeceä ja kevytuntsikkaa caprien ja topin ohella. Ennen hissiin menoa laitoin jo fleecen päälle, koska varmasti korkealla palelee - meinasin paahtua siihen lasikopperoon. Samassa vaunussa oli yksi iäkkäämpi pariskunta sekä iäkäs rouva, he puhuivat vain slovakiaa, mutta kovin heillä oli hauskaa, kun tajusivat minun kauhun hetkeni hitaasti etenevässä hississä. Mihinkään en uskaltanut katsoa, yhtään en uskaltanut liikahtaa, en edes riisuakseni tukahduttavan kuuman fleecen pois... Kun vielä puolivälissä matkaa kaikki vaunut pysähtyivät yhtäkkiä paikoilleen olin varma, että tämä oli nyt sitten tässä. Onneksi meni vain tovi ja matka jatkui taas.
 |
| Vuori valloitettavana. |
Muut vaihtoivat korkeammalle vieviin vaunuihin, minulle Skalnate Pleso riitti hyvin. Ensin tuntui ihan hyvältä, mutta sitten havahduin näkemään miten korkealla olin ja millainen pudotus alas olikaan. Tuntui, että siellä ei edes ollut ketään muuta. Kello oli vasta 10 eikä esim. ravintolat olleet vielä auki. Katselin hissejä, jotka jatkoivat matkaa alas kohti määränpäätäni tyhjinä. Katsoin vuoristopolkuja, jotka kulkivat vuoren reunaa pitkin paljastaen sen, miten kova pudotus täältä korkealta olisikaan. Mietin, että en uskalla mennä alas mitenkään ja jäädäkään en halua. Istahdin alas miettimään ja näin, että asfaltoitua tietä pitkin kulki vaeltajia ylöspäin. Sitä tietä pääsisi myös alaspäin! Ja kaiken järjen mukaan Tatranska Lomnicaan. Vaikka kävelykin hirvitti, oli se hissikopperoita parempi vaihtoehto.
 |
| Ei enää urheutta jäljellä. |
Rintenteen alaskapuaminen oli helppoa ja pelottavalta se tuntui vain matkan alussa. Sen jälkeen oli mukavaa nauttia luonnosta, lintujen laulusta ja lämmöstä. Edes korkealla ei ollut kylmä, turhaan kannoin mukana lämpimiä varavaatteita. Suuren osan matkasta kävelin itsekseni, mutta välillä kohtasin ylöspäin kapuavia matkustajia, se osoitti minulle, että tie oikeasti vei jonnekin.
 |
| Kun ei nähnyt, miten korkealla oli, oli vuoristossa kävely mukavampaa. |
Lopulta olin ihan samassa paikassa kuin lähtiessäni ylös. Kävelyyn oli mennyt noin tunti aikaa. Kävin vaihtamassa kesäiset vaatteet ja kiertelin kylää etsien samalla lounaspaikkaa. Kuvittelin, että kaikki olisivat vaeltamassa eikä ketään vielä lounastamassa, mutta sitten täytyi todeta, että monien ravintoloiden terassit olivat tupaten täynnä. Ravintolassa, johon päädyin, jouduin tyytymään sisätiloihin. Olin saanut hotellista alennuskortin, joka oikeutti alennuksiin eri ravintoloissa, tämä paikka kuului tarjouspaikkoihin. Söin todella hyviä kanavartaita ranskalaisten kera, tälläkin kertaa ruoka ja lasi viiniä maksoi vain noin 8 euroa.
Täällä kukkii jokin, joka aiheutaa minulle allergiaa. Eilen niiskuttelin ja aivastelin, tänään kutisi silmät. Hotellini ystävällinen respa neuvoi minulle reitin apteekkiin. Kaikki lääkkeet olivat tiskin takana ja myyjä osasi vain jokusen sanan englantia. "Hay fever" -sanalla minulle tarjottiin kuumelääkkeitä, mutta allergia-sanalla lykästi paremmin ja sain itselleni mitä luultavammin oikeat lääkkeet.
 |
| Ei vain viiniä, cappucinolla kylällä. |
 |
| Suklaatäytteinen lettu makeanhimoon. |
Vuorille alkoi laskeutua sadetta enteileviä pilviä ja ajattelin niiden tulevan ennemmin tai myöhemmin meidän kyläämme. Siirryin huoneistoni suojaan, mutta vaikka taivas on harmaana pilvistä, rajuilma antaa odottaa itseään.
 |
| Maisema alkaa peittyä harmauteen, mutta vielä ei sada. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti