Rohkeus

Olen perusluonteeltani introvertti, vaikka olen myös sosiaalinen ja melko avoin, tosin se riippuu seurasta. Minulla on voimakas sisäinen maailma, johon käperryn helposti, viihdyn itsekseni erityisesti luonnossa. Tuossa kuvassa on lempipaikkani jo lapsuudestani asti, kotikyläni kallio, jonne voi kiivetä katsomaan merta.

Moni sellainen asia, joka on ekstrovertille helppoa ja luontevaa, vaatii minulta paljon ponnisteluja ja suunnattomasti rohkeutta. Isoissa ryhmissä ja juhlissa valitsen tarkkailijan roolin. Erityisesti vieraiden ihmisten seurassa olen hiljainen, jopa täysin tuppisuu. Jos joudun yhtäkkiä huomion keskipisteeksi, hätäännyn ja alan miettiä, miten pääsen nopeasti pois tilanteesta.

Introverttius ei rajoita minua, kuten aikaisemmin sanoin, tarvitaan vain enemmän rohkeutta. Psyykkaan itseni tilanteisiin, joissa olen epämukavuusalueellani. Kyllä minä selviydyn ryhmissä, esiintymistilanteissa tai juhlissa. Ammattini viestinnän ja markkinoinnin parissa on opettanut minut pärjäämään.

Jos olen pienemmässä seurueessa ja itselleni läheisten kanssa, ei hiljaisuudesta ole tietoa. Huumorintajunikin on melkoisen ronskia. Kaikkein lähimmät ihmiset tuntevat minut ulospäinsuuntautuneena, iloisena ja räväkkänä, vähemmän minua tuntevat saattavat pitää minua hiljaisena ja sulkeutuneena - samoin ihmiset, joiden en halua tuntevan minua.

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

Tämän kysymyksen kysyi ystäväni töissä. Kysymys sai miettimään. Se on itse asiassa erittäin hyvä kysymys, kaikkien kannattaisi pysähtyä miettimään tuota vähän syvällisemmin.

Kamalinta olisi, jos joutuisi vastaamaan "eläisin". Minä elän enkä voi sanoa edes pelkääväni mitään erityisesti, paitsi mummoja, nukkeja, ötököitä ja korkeita paikkoja.

Olen pelännyt asioita, mutta nyt tunnen olevani rohkea. Ylhäällä olevassa kuvassa on Tommy Tabermannin lause, jota olen pitänyt jo vuosia mottonani.

Suhtaudun pelottoman rennosti uusiin ja mielihyvää tuottaviin asioihin. Heittäydyn asioihin tunnepohjalta. Pelkoa enemmän, jotkut asiat korkeintaan jännittävät, kuten yksin matkallelähtö. Ennen mietin enemmän, mitä muut ihmiset sanovat tekemisistäni tai valinnoistani. En uskaltanut seurata omia vaistojani, esimerkiksi kumppanin tai ystävien valinnassa. Vaikka on ikävää, jos muita eivät valintani miellytä, osaan nykysin olla välittämättä heidän mielipiteistään.

Älä unohda omaa elämää

Olen viime aikoina vapautunut jostain henkisestä kuormasta, siitä huolimatta etten edes tiennyt, että minun pitäisi vielä jostain vapautua. Oloni on rennompi, iloisempi ja hullumpi. Vasta eilen tajusin itse, että taakka on pudonnut harteiltani. Minä elän enemmän kuin vuosiin ja juuri täysillä elämisen tunne on vapauttanut minut.

Monta vuotta luulin eläväni omaa elämääni, hyvää elämää, onnellista parisuhde-elämää. Kun se vaihe päättyi toisen tahdosta, tein pitkän surutyön. Tänä päivänä ymmärrän, että elin monta vuotta toisen ihmisen elämää ja luovuin omastani. En tiennyt sitä silloin enkä tiennyt sitä edes jokin aika sitten, herääminen vei aikansa.

Nyt elämä on minun hallussani ja teen niitä asioita, joita minä haluan. Kuten esimerkiksi tuo matkustelu tai vaaleanpunaisten sisustuselementtien ostelu. Viihdyn aivan mainiosti elämässäni. En vastustele toisen ihmisen tulemista elämääni, mutta se ei tarkoita omastaan luopumista. Yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet ovat tärkeitä.