Sushia ja aurinkoa

Tänään oli nin hieno päivä, että nuhaisesta olosta huolimatta oli päästävä ulos. Vielä kun luvassa oli hyvää seuraa ja herkuttelua notkuvien pöytien ääressä, niin kutsuun oli vastattava myöntävästi.

Helsingissä on paljon sushipaikkoja, niin ketjuja kuin yksittäisiä ravintoloita, jotkut erittäin laadukkaita ja toiset ihan kohtuullisia. Minä rakastan sushia, kelpuutan myös kohtuulliset, mutta kun saa hyvää ja ihan tuoretta sushia, niin huomaa loistavan ja kelvollisen eron.

Monessa paikassa on tarjolla erittäin suosittu sushibuffet myös viikonloppuisin, tällaisen perässä olimme tänään. Menimme Pohjoiselle Rautatiekadulle sushiravintola Konnichiwaan heti sen aukeuduttua kello 12. Ensin näytti siltä, että ravintolassa olisi hyvinkin hiljaista, mutta vähitellen sinne alkoi tulla enemmän väkeä. Kun on paljon porukkaa, tietää että tarjolle tulee koko ajan lisää sushia ja ruoka pysyy tuoreena.

En kehdannut ottaa kuvaa notkuvasta noutopöydästä, vaikka olisihan se ollut postaamisen arvoinen. Upean näköisiä susheja, niin makirullia kuin nigirejäkin. Valtavan isoja rullia ja pienempiä vaikka millä täytteillä. Oli vegeä, avokadoa, lohta, tonnikalaa, muita kaloja, lihaa, katkarapua ja sashimia. Wasabitahna oli tujua ja kun sitä otti aavistuksen liikaa, taisi tukkoisuuskin lähteä nuhanenästä.

Ensin muutama pala alkuun...

Buffettiin kuului myös jonkin verran muuta ruokaa, ainakin dumplingeja , kanavartaita ja nuudelia. En perehtynyt muuhun valikoimaan yhtä dumplingia enempää, koska sushi vei voiton.

Erittäin hyvä ja runsas buffet, en ehtinyt läheskään kaikkia makuja maistelemaan. Koska Helsingissä on useita vastaavalla konseptilla toimivia ravintoloita, on seuraavaksi kuitenkin kokeiltava jotain toista ravintolaa.

Noutopöydän ääressä on vaikea syödä maltillisesti, kyllä siinä pienet sushiöverit vedettiin ja niitä sitten sulateltiin kävelylenkillä.

Kaunis pakkaspäivä Hietsussa.

Upea sää oli houkutellut ihmisiä sankoin joukoin Hietaniemen edustalle jäälle kävelemään ja sinne mekin suuntasimme. Taisi olla ensimmäinen kertani meren jäällä Helsingissä. Pakkaspäivän kirpeys yhdistettynä keväiseen auringonpaisteeseen olisi saanut viihtymään pidempäänkin ulkoilmassa.

Kotimatkalla odotellessani Porvoossa paikallisbussia samalla pysäkillä oleva mummo näytti minulle kieltä, koska satuin katselemaan hänen suuntaansa. Kaikki eivät ilmeisesti ole niin iloisia edes auringon paistaessa. Tulipa vaan mieleeni, että mummopelolleni on siis aihetta.

Eilen poikkesin haukkaamaan happea läheiselle kalliolle. Tämä kuva on muuten toiselta kalliolta kuin edellisen postaukseni kuva. Meillä täällä näitä kallioita ja merinäkymiä riittää