Kevät on uusia alkuja

Olenkohan ylistänyt kevättä jo aikaisemmin? Luultavasti olen. Kevät on lempivuodenaikani, koska nyt luonto alkaa heräillä talviunestaan, no aika pian ainakin. Linnut kuitenkin jaksavat jo liverrellä ja aurinko ilmestyy aika ajoin lämmittämään ja sulattamaan maata jäästä. Minä alan odottaa lehtien puhkeamista, kevään vihreitä sävyjä ja kesää. Keväässä parasta on juuri se lupaus kesästä.

Albert Edelfeltin Rantatie johdattaa Hermanninsaareen.

Juoksemista älä lopeta

Keväisin aktivoin juoksuharrastustani, talvella lenkkeily on satunnaisempaa, mutta lisääntynyt valo, lämpö ja sulat tiet houkuttelevat lenkille, ei pakosta vaan omasta vapaasta tahdosta. Juokseminen on ihanaa erityisesti aurinkoisena kevätpäivänä, kun on jo hieman lämmintä, mutta ei liian kuuma juosta. Yleensä kuuntelen jotain mahdollisimman rytmikästä ja "huonoa" musiikkia, joka tahdittaa sopivasti askeliani. Jotenkin esimerkiksi Antti Tuiskun "Peto" saa oman petoni irti ja jalat rullaamaan sekä hymyn huulille. Saatan näyttää lenkkeillessä kylähullulta, kun samalla hymyilyttää ja välillä on pakko vähän hyräillä biisin mukana. Onneksi olen tarpeeksi aikuinen olemaan pikkuisen hullu.

Juoksulenkit ovat toisinaan raskaita, useimmiten mukavia ja joskus jopa helppoja. Lenkkeilyn tähtihetki on silloin, kun kokee "runner's high:n". Itse koen sen harvoin, mutta viime keväänä aika moneen kertaan. Se on se hetki, kun jalat lähtevät rullaamaan lujaa, juokseminen on helppoa ja kevyttä. melkein kuin lentäisi eikä silloin mikään ole mahdotonta. On maltettava juosta pitkään voidakseen kokea sen tunteen. Mielestäni olen usein juossut 6-8 kilometriä ennen "runner's high:ta". Nyt sitten treenailen kokeakseni taas tuon tunteen.

Täällä lähes maaseudulla asuessa parasta on se, että minulla on monta hyvää lenkkireittiä. On metsää, merenrantaa, kuntopolkua, asfalttia. On valaisematonta ja valaistua tietä, joten milloin vaan pääsee lenkille. Torstaina oli upea ilma ja lähdin töistä aikaisemmin ehtiäkseni varmasti lenkille hyvän sään aikana. Kävin tutustumassa uuteen paikkaan, ihan lähellä olevaan Hermanninsaareen, joka on lähes kiinni mantereessa, joten onko se sitten saari vai ei. Ihana viehättävä kylä, johon on viime vuosina rakennettu hulppeita taloja. Niitä oli kiinnostavaa katsella samalla kun nautin kauniista merimaisemasta. Kun maisema on kaunista ja musiikki rytmikästä, tunnin juoksulenkki menee hetkessä.

Juoksemista on helppo harrastaa missä vaan ja se on halpa harrastus. Hyvät juoksuvaatteet ja -kengät sekä laadukkaat liivit toki kannattaa hankkia, mutta siinä kaikki. Jos hifistellä tahtoo, niin voi hankkia sykemittarin ja mitä muita vempaimia sitten kaipaakaan. Minulle riittää Spotify. Juoksukenkäni eivät ole mitään merkkiä, ostin ne väliaikaiseksi ratkaisuksi pari vuotta sitten ja tarkoitus oli ostaa uudet merkkikengät pian. Kengät toimivat vieläkin todella hyvin ja ovathan ne kuitenkin pinkit, joten kyllä niillä kelpaa edelleen juosta. Suunnitelmissani on pakata kengät ja juoksuvaatteet mukaan kesälomareissullekin.

Yksi tie johti umpikujaan, silloin voi pysähtyä hetkeksi katselemaan.

Uusi alku

Juostessa mietiskelen paljon, usein ajatukseni kirkastuvat ja uudet ideat syntyvät juoksulenkillä. Tänään oli harmaata, mutta miellyttävää ja kahdeksan kilometriä taittui kohtuullisesti. Huomasin, että on liputuspäivä enkä vielä lenkillä tiennyt, että tänään on Minna Canthin päivä. Siinä Suomen lippua katsellessani muistin, että parisuhteeni päättyi melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Mietin, että se on liputuspäivän arvoinen asia. Siitä alkoi uusi elämä, sen jälkeen syntyi se ihminen joka olen tänä päivänä. Eihän se siltä tuntunut vielä tuona keväänä, tarvittiin vaikeita kuukausia, muita elämänmuutoksia ja uusia alkuja ennen kuin tajusin, miten elossa olen nyt.

Nyt kun on taas kevät, elämääni kuuluu alkuja ja lupauksia hyvistä asioista. Olen oppinut paljon, löytänyt itseni ja oman rohkeuteni. Hyvät asiat ovat myös läsnä jokaisessa hetkessäni. Vaikka olen tällainen ujo introvertti, olen tavannut uusia ihmisiä ja saanut ystäviä, joilta olen saanut lisää oivalluksia elämääni. Kohtaamisilla ja hetkillä on tarkoituksensa, erilaiset ihmiset avartavat omaa maailmaa ja auttavat eteenpäin henkisen kasvun tiellä. Minusta on upeaa tavata ihmisiä, joissa on viisautta, joka ei katso ikää eikä koulutustaustaa. Se viisaus kumpuaa jostain syvemmältä, sanon heitä vanhoiksi sieluiksi. Heiltä saa usein sysäyksen jatkaa eteenpäin, rohkeutta yrittää ja uskoa huomiseen.

Ennen kuin heittäydyn kovin syvälliseksi, siirryn kotiaskareiden pariin.