Kartanounelmia

Vain kivenheiton päässä kotoani komeilee Haikon kartano. Kylpylä- ja ravintolaelämykset ovat  liiankin lähellä ja niitä tulee hyödynnettyä turhan vähän eli ei lainkaan. Koko viime kesän minun piti käydä kartanolla viinillä, mutta en saanut aikaiseksi. Sitten sen kerran, kun olin menossa, niin eiköhän siellä vietetty Eva Wahlströmin häitä enkä uskaltautunut kuokkimaan.

Lauantaina kartanolla oli naisten hyvinvointipäivä, jonne menin äitini kanssa. Oli luentoja pukeutumisesta ja meikkaamisesta, näytteilleasettajia myymässä hyvinvointiin ja muotiin liittyviä tuotteita, kosmetologiopiskelijat tekivät pikamanikyyreja ja hierojaopiskelijat tarjosivat niska-hartiaseudun hierontaa. Hieroja onnistui löytämään melkoisia kipupisteitä päätteellä työskentelevän niskoista sillä seurauksella, että sain pahoinvointia ja päänsärkyä jälkeenpäin.

Tietenkin myös kuohuviinibaari oli avoinna tapahtumassa. Mukavaa, kun tällaisia tapahtumia järjestetään ja ehdottomasti osallistun niihin jatkossakin. Kympin osallistumismaksuun olisi mielestäni voinut kyllä kuulua yksi lasi kuohuviiniä. Kaikki hoitolapalvelut ovat turhan tyyriitä minulle, vaikka mieli tekisi käydä hemmottelussa omassa lähikylpylässä. Kylpylän pilatestunnit kiinnostavat minua kyllä, tunnit on lauantaisin ja minulla tahtoo olla lauantaille sovittuja menoja lähiviikkoina. Myös kehonkoostumusmittaus minulla on suunnitelmissa. Ei oikein ole tammikuussa aloitettu dietti jatkunut, joten kehonkoostumus saattaa aiheuttaa shokin, joka toivottavasti johtaa bikinikunnon tavoitteluun.

Lauantain hemmottelu- ja kartanoteema jatkui myös illalla. Olen ollut Haikon Kartanossa syömässä joitakin kertoja sukujuhlissa, mutta viimeisestäkin käynnistä on jo vierähtänyt parikymmentä vuotta.

Illallista varten oli mukavaa laittautua vähän enemmän. Tyylikkääseen kartanomiljööseen sopii siisti pukeutuminen, sanoisin että musta pitsimekko oli nappivalinta.

Kartanon ravintolassa meidät otti vastaan todella kohtelias ja miellyttävä henkilökunta. Kaunis ravintolasali, valkoiset pöytäliinat ja hopeiset kattauslautaset antoivat lupauksen laadukkaasta ravintolaelämyksestä. Lupaus myös piti.

Alkuun lasi kylmää valkoviiniä. Tarkoitus oli syödä koko menu, mutta kun kuulin että annokset ovat reilun kokoisia, jätin alkuruuan väliin.

Minun oli pakko maistaa Haikon härkää, joka on ravintolan klassikkoannos. Liha oli täydellisen pehmeää ja herkullista, henkilökohtaisesti olisin kyllä rouhinut siihen reippaasti mustapippuria, mutta toisaalta nyt itse liha pääsi oikeuksiinsa. Kastike oli ihanaa myös, voissa ja kermassa säästämättä. Kylkeen herkullista punaviiniä, jota suositeltiin pihvin kanssa.

Jälkiruokaa, suklaaganachea ja mustaherukka-valkosuklaamoussea oli pakko maistaa, vaikka maha olikin jo täynnä. Söimme jälkiruuan puoliksi ja nautimme lasilliset talon suosittelemaa jälkiruokaviiniä. Ihanaa.

Nyt kun tiedän, että lähelläni todella on noin tasokas ravintola, aion käydä siellä jatkossakin. Mietin myös kylpyläpalveluiden hyödyntämistä, ehkä se kuitenkin olisi sijoitus itseeni.