Minulla ei ole ajokorttia, mitkään kulkupelit eivät ole minua koskaan kiinnostaneet enkä ole edes erityisen huimapäinen. Kun työkaverit puhuvat lounastauolla autoista ja niiden varustelusta, minä katselen seiniä ja mietin omiani. Ei voi vähempää autojutut kiinnostaa.
Kun tulee kevät, tunnen kuitenkin tien kutsuvan ja haluan hypätä moottoripyörän selkään. Moottoripyörän kyydissä itse matka paikasta toiseen on elämys, toisin kuin autossa. Nautin täydestä läsnäolosta, sulautumisesta tiehen ja mutkiin, tuoksuista ja maisemista sekä jonkinlaisesta vapaudentunteesta. Vauhti ei niinkään ole se juttu, vaan kauniit tiet ja nautinnollinen siirtyminen erilaisiin paikkoihin.
Viikko-pari sitten oli moottoripyörämessut. Halusin kovasti mennä, mutta olisi tuntunut hassulta mennä sinne yksin. Varastossa minulla on moottoripyöräilyvarusteet odottamassa kevättä. Kypärä puttuu ja nyt haluaisinkin mennä kypäräostoksille. Onkohan järkevää ostaa parin sadan euron kypärä, kun moottoripyörä puuttuu tai oikeastaan puuttuu sekä pyörä että kuski. Ainakin tällä hetkellä, sillä onhan tässä vielä aikaa varsinaiseen moottoripyöräkauteen.
Ennen kuin kuskitarjokkaita alkaa tulla ovista ja ikkunoista, täytyy todeta, että en menisi kenen tahansa kyytiin. Minun täytyy tuntea ihminen hyvin, ainakin olla halukas tutustumaan häneen erittäin hyvin. Vielä tärkeämpää on, että luotan häneen. Hänen on oltava varma ja kokenut ajaja, mielellään myös luonteeltaan rauhallinen ja hän pystyy hallitsemaan hermonsa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän voi olla huimapää ajaessaan yksin, mutta minun kanssani ei järjettömiä ohitteluja, äkillisiä liikkeitä tai ylinopeuksia. Ajamisen on oltava siis turvallista.
Näen itseni jo keväällä ja kesällä moottoripyörän kyydissä, luultavasti HD:n. Käyn ostamassa sen kypäränkin, niin olen valmis.
Näen itseni jo keväällä ja kesällä moottoripyörän kyydissä, luultavasti HD:n. Käyn ostamassa sen kypäränkin, niin olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti