Totta kai elämään kuuluu pettymykset, surut ja epäonnistumiset, huonoissa fiiliksissä voi käydä hetken ja hakea sitten taas voimaa positiivisuuden kautta. Olen kokenut kolhun jos toisenkin, jopa enemmän kuin mielestäni ansaitsen, mutta mennyttä ei voi jäädä voivottelemaan. Oiotaan lommot, nostetaan leuka pystyyn ja röyhistetään rintaa, taas mennään hymyillen.
Ajattelu muuttuu todellisuudeksi. Kun asioihin suhtautuu positiivisesti ja keskittää energiansa onnistumisiin, hyviä asioita tapahtuu. Tämä toimii myös toisinpäin, negatiivinen ajattelu tuo negatiivisen tuloksen ja epäonnistumisen ajattelemisen lopputuloksena on epäonnistuminen. Joskus minussa asuu inhorealisti tai pessimisti, se johtuu omista aikaisemmista kokemuksista ja silloin ajatus meinaa siirtyä negatiivisen puolelle. Tuolloin on pakko taistella omien ajatusten kanssa ja pakottaa itsensä näkemään asia positiivisena, selvänä mahdollisuutena onnistua.
Miten monesti onkaan käynyt niin, että olen löytänyt itseni ikävästä tilanteesta. Jonkun aikaa ongelmissa vellottuani jokin valonpilkahdus täyttää pääni ja alan löytää ratkaisuja. Suuntaan positiivisen energian siihen, että tämä ongelma ratkeaa, se vaatii minulta tiettyjä toimia ja rutkasti rohkeutta, mutta niiden avulla onnistun. Ja näin myös käy. Ei mitään niin epätoivoista ettei löytyisi valoa.
Tietääkseni en ole mikään noita, mutta uskon myös vahvojen visioiden toteutumiseen, ajatuksen voimalla ja olen tässä onnistunutkin monta kertaa. Olen visioinut erilaisia tilanteita, hyviä tilanteita ja ne ovat toteutuneet. Olen saanut ihmisen palaamaan luokseni vain ajattelemalla erittäin vahvasti, että hän tulee. Saan puhelun tai viestin, jonka sisältö on sellainen, jonka olen mielessäni ajatellut. Visioin nykyisen kotini ja siellä kesällä pidettävät tupaantulijaiset, näin tapahtui viime kesänä. Rivitalo ja oma piha tosin vaihtui 2-kerroksisen luhtitalon toiseen kerrokseen, mutta paikka sijaitsi juuri siellä missä pitikin, minun kotikulmilla, "maalla ja silti lähellä kaupunkia".
Noitataitoni eivät ole täydelliset, koska en osaa hallita taitoani. Kaikki visiot eivät toteudu tai ne toteutuvat ensin ja murentuvat sitten. Minua mietityttää, olenko silloin päästänyt negatiivisuuden tai epävarmuuden siemenen luikertelemaan ajatuksiini. Uskon kuitenkin tässäkin kehittymiseen ja oppimiseen.
Mitä sitten teen, kun koen pettymyksen tai surua? Keskitän ajatukseni kesälomareissuun, mietin meditatiivisia hetkiä idyllisessä pikkukylässä Slovakian vuoristossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti