Suomessa ajoimme auton Tikkurilaan miehen veljen luo ja sieltä tilasimme taksin kentälle. Tämän kerron, koska pääsimme samalla testaamaan vapautunutta taksikilpailua ja -sovelluksia. Tilasin taksin FixuTaxi-sovelluksella. Oli helppoa ja sovellus kertoi minulle heti kyydin hinnan. Sain ilmoituksen, kun meidän taksimme oli tulossa ja pystyimme jopa seuraamaan sovelluksen karttanäkymässä auton lähestymistä. Palvelukin oli ystävällistä ja kuljettaja vei meidät terminaalissa juuri sellaiseen kohtaan, että Norwegianin lähtöselvitys oli heti sisäänkäyntimme kohdilla. Kaikki sujui niin helposti ja kätevästi.
Turvatarkastuksen jälkeen minun piti päästä tekemään perinteiset matkajutut: käynti Victoria's Secretin myymälässä ja sen jälkeen Prosseccoa. Victorialla oli tällä kertaa kunnon alennukset. Pikkupöksyt maksoivat vain 5 € / kpl ja kyllähän niitä jokuset lähti matkaan, vaikka kaikkein hemaisivimmat mallit taisivat olla loppu. Mukaan lähti myös pinkki toppi, sekin reilulla alennuksella. Alennusmyynti pehmitti miehenikin, joka osti tyttärelleen suloisen lompakon, normaalihinta 50 €, mutta nyt siitä tuli alennusta 75 %!
Matkantekoa halki Italian
Lento oli hiukan myöhässä, mutta emme jaksaneet olla siitä huolissamme. Me tiesimme, että Roomassa junaan ehtiminen saattaisi olla täpärällä emmekä sen vuoksi olleet ostaneet junalippuja ennakkoon. Saapuminen Rooman kentälle, joka itse asiassa sijaitsee Fiuminciossa sujui hyvin. Kentällä oli hyvät opasteet junille. Etukäteen olin selvittänyt, että paras vaihtoehtomme on Leonardo Express, joka kulkee suoraan Rooman päärautatieasemalle. Lippuja en uskaltanut ostaa etukäteen, koska en ollut varma sivuston, jolle päädyin, luotettavuudesta. Laitureiden vieressä olevasta lehtikioskista ostimme liput. 11-vuotias matkusti ilmaiseksi.Junassa totesimme, että tulemme ehtimään hyvin junaan. Lippuja en vain enää onnistunut ostamaan netissä. Junamatka Roomaan kesti noin puoli tuntia. Perillä löysimme lipunmyynnin helposti ja saimme ystävällistä palvelua englanniksi. Aikaisempi juna oli varattu täyteen, mutta seuraava ja viimeinen vaihtoehtomme lähtisi vain puoli tuntia myöhemmin. Meidän piti ensin matkustaa Napoliin ja siellä olisi 20 minuuttia aikaa vaihtaa Scaleaan vievään paikallisjunaan. Kakkosluokan liput oli loppuunmyyty, mutta ykkösluokan hinta ei ollut mahdoton, varsinkaan kun ensimmäisessä junassa molemmat lapset matkustaisivat ilmaiseksi. Aikataulun mukaisesti olisimme Scaleassa 22.15. Ihan mahtavaa, mikä nyt enää voisi mennä pieleen!
Matka oli tähän mennessä mennyt vähillä syömisillä, mutta nyt oli aikaa käydä haukkaamassa pientä suolaista. Lapset tosin päätyivät pirtelöihin sekä suklaamuffinssiin ja hillolla täytettyyn croisanttiin. Me aikuiset nautimme smoothiet ja pinaatti-juustotäytteiset piiraat.
Mennessämme junaa odottelemaan, oli näytöllä kylmäävä tieto: juna myöhässä 15 minuuttia! Toisaalta tuli kotoisa tunne, koska tämähän oli kuin Suomessa. Lopulta junamme lähti 25 minuuttia myöhässä.
Ykkösluokassa oli viihtyisää. Saimme tarjoiluvaunusta vettä ja virvoitusjuomia maksutta. Harmi vaan, ettei ollut Prosseccoa. Hermostutti miten matkamme jatkon käy, koska toista paikallisjunaa ei sinä päivänä lähtisi. Lippuja ei tultu tarkistamaan, mutta sain pysäytettyä yhden junahenkilön ja kysyin, olisiko mitään mahdollisuutta saada paikallisjuna kiinni. Jonkin ajan kuluttua hän tuli kertomaan, että asia järjestyy ja sanoi, mille laiturille meidän pitäisi mennä. Siinä välissä olin jo etsinyt majoitusvaihtoehtoja Booking.comista. Tilanne ei olisi mahdoton, jos jäisimmekin junasta.
Napolin asemalla kiiruhdimme kohti oikeaa laituria, niin reippaasti kuin siinä ryysiksessä matkatavaroiden ja kahden väsyneen varhaisteinin kanssa pystyi. Juuri kun pääsimme laiturille ja mies alkoi leimata lippujamme, näin kun junayhtiön edustaja antoi junalle lähtöluvan. Minä kiiruhdin kohti junaa ja virkailija puisteli minulle. Alkoi kiivas keskustelu siitä, että meille oli luvattu jatkoyhteyden onnistuvan. Juuri sillä hetkellä virkailija ei osannut englantia, mutta tajusi virheen. Meidät johdatettiin asemalle ja alkoi asian selvittely. Tässä vaiheessa virkailija oli oppinut auttavaa englantia.
Emme halunneet junaa toiseen määränpäähän, koska emme tunteneet muita paikkoja ja olimme sopineet kyydin Scaleasta lopulliseen kohteeseen. Virkailija tarjoutui järjestämään meille hotellin. Suostuimme siihen, vaikka emme heti edes tajunneet, että yöpyminen menisi junayhtiön piikkiin. Odottelu oli piinaavan pitkä, oli kuuma ja oli nälkä, mutta lopulta saimme käteemme hotellivoucherin.
Hotelli Ramada on neljän tähden hotelli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Hotellin vastaanotossa oli ystävällinen kaveri, joka ilmoitti varanneensa meille parhaan vapaana olevan huoneen eli juniorsviitin. Hän totesi, että pitäähän sitä saada vastinetta, kun kerran junafirma maksaa.
Valtavassa sviitissä, jossa oli oma pieni makuuhuone lapsille, harmitus ja matkaväsymys kaikkosivat. Lopulta Trenitalia hoiti siis asian loistavasti, vaikka asioiden hoitaminen olikin hidasta.
Matka jatkuu
Torstain valjetessa tajusimme, että emme olleet edellisen päivän tohinassa varmistaneet junalippujemme kelpoisuutta tämän päivän junaan. Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme mieheni kanssa vielä juna-asemalle selvittelemään asiaa.Ensin ei meinannut mikään onnistua, mutta kun virkailija hetken selvitteli asiaa takahuoneessa, johan järjestyi lippujen siirto. Selvittelyn kunniaksi nautimme hotellin aulassa lasit Prosseccoa.
Puolen päivän jälkeen taas Napolin rautatieasemalle. Pakkauduimme melko täyteen paikallisjunaan ja hikinen kolmen tunnin junamatkamme Scaleaan alkoi.
Juna kulki poikki Italian vuoristoisen rannikon. Välillä saatoimme ihailla vuoria ja rantaviivaa, välillä olimme vuoren sisällä pitkissä tunneleissa. Ainoa ilmastointi oli avoimet ikkunat.
Mietteitä Napolista
Toivon, ettei sanonta "nähdä Napoli ja kuolla" pidä paikkansa. Liikenne on niin sairasta ja tien ylittäminen edes suojatiellä on lähes mahdotonta, joten kuolemaa täällä uhmataan koko ajan. On likaista ja rähjäistä. Kokemukseni on vain yhdeltä kadun pätkältä, mutta totesin jo nähneeni ihan tarpeeksi. Paikan rikollisuuskin on sitä luokkaa, että kaupunki ei kiinnosta minua enää yhtään.
Hotellimme oli onneksi viihtyisä ja turvallinen. Siellä oli myös oma ravintola, jossa oli kohtuuhintaista ja erittäin hyvää italialaista ruokaa. Ei siis onneksi tarvinnut illalla lähteä lasten kanssa etsimään kaupungilta ruokaa.
Jätin kaupungin mielellään taakse tutustumatta siihen tai sen nähtävyyksiin yhtään enempää. Näitä ei kannata pitää asiantuntija-arvioina, mutta itselleni riitti tämä kokemus.
Majoittuminen San Nicola Archellaan
Lopullinen määränpäämme oli pikkuinen kylä tai kaupunki Italian nilkassa. Scaleasta oli viiden minuutin automatka San Nicola Archellaan.Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan tämäkään vaihe, mutta oikeastaan meille kävikin paremmin. Saimme käyttöömme oman asunnon kylän keskustasta. Tässä talossa on kolme asuntoa. Alakerrassamme asuu venäläinen Elina italialaisen miehensä kanssa. Vieressämme asuu Elinan anoppi, varsinainen vuokraemäntämme, vaikka kaikki asiat hoidamme Elinan kanssa.
Asunnossamme on kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja kylpyhuone. Lisäksi meillä on kaksi parveketta, molemmista näköala vuorille. Voimme myös käyttää kattoterassia, josta on vielä paremmat näköalat.
 |
| Sisäänkäynti meille. |
 |
| Portaat kattoterassille. |
 |
| Meidän terassinäkymät. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti