Minä olen rohkea. En pelkää enkä epäröi, menen rohkeasti kohti huomista. Menen täysillä, ihan sama vaikka tulisi seinä vastaan ja tekisi kipeää. Asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat. Aika usein asiat tapahtuvat niin kuin ajattelee niiden tapahtuvan. Ajattele hyvää, niin hyvä toteutuu. Ajattele pahaa, niin paha toteutuu. Hyvin moni asia on asenteesta kiinni.
Joskus pelottaa, pelottaa ihan hirveästi. Mitä jos kaikki se hyvä, jota olen saanut ympärilleni, kaikki tämä onnellisuus ja tasapainoisuus romahtaakin? Mitä jos kohta sattuu ja lujaa? Sanoin tuon tänään yhdelle ystävälleni, ihanalle ja viisaalle. Ja näin hän vastasi: "Nauti hetkestä, just tästä hetkestä. Pelko jos käy kylässä, niin häntä voi tervehtiä ja saatella pois sanoen "Mutta tässä hetkessä on nyt kaikki hyvin"".
Niin se on, tässä hetkessä on hyvä olla, joten miksi alkaisin maalailemaan uhkakuvia minkään suhteen. Tänä päivänä on riski jo astua ovesta ulos. Pahuus on kaikkialla, mutta uskon että hyvyys on sitä vahvempaa. Jos antaa pelolle vallan ei voi tehdä mitään: ei voi kohdata ketään, ei voi solmia ihmissuhteita, ei voi kävellä kaupungilla, ei voi matkustaa...
Edelleen katson mieluummin maailmaa hieman ruusunpunaisten lasien läpi, uskon hyvän voittoon, luotan ihmisiin ja siihen, että asiat aina toteutuvat parhain päin.
Tässä hyvän olon keskellä seison kynnyksellä ja mietin, uskallanko ottaa askeleen vieraaseen ja uuteen. Olenko valmis siihen vai pysynkö paikallani? Juuri nyt paras ohje on nauttia hetkestä ja antaa isojen asioiden tapahtua rauhassa. Aina ei voi heti hypätä, mutta kun minä niin päätän, hyppään pelottomasti ja varmasti!
Kiitos M. viestistäsi, se oli inspiraationi näille pohdinnoille. Uskoisin, että et pahastu viestin lainaamisesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti