Suuntana syksy

Syksy tikittää jo aikapommin tavoin ihan nurkalla, mutta vielä saa nauttia syyskesän lämmöstä - toivottavasti pitkään. Rakastan alkukesän kirkasta valoa, jolloin myös nukun verhot auki saadakseni hyödyn jokaisesta valonsäteestä. Vaikka valoisat yöt ovat enemmän makuuni, on näissä pimeissä elokuun illoissakin ollut oma hohtonsa. Kynttilälyhdyt tuovat tunnelmaa pimeyteen.

Joogaa merinäköalalla

Yritän ryhdistäytyä liikunnassa ja arjen ruokavalintojakin täytyy järkevöittää. Pakko ennen kuin Levikset repeää.

Liikunnan kanssa on ollut ongelmia välimatkoissa, sali on tällä hetkellä turhan kaukana ja valmennetuista Fustra-tunneista on motivaatio kadonnut, tunnit onneksi päättyvät ensi viikolla ja samalla jäsenyys kyseisellä salilla. Lenkkeilykin on jäänyt viikonloppuihin, jolloin voin lähteä aamulla hölkkäämään merenrantaan.

Viime viikolla alkoi uudet ohjatut jumpat ihan naapurissani, Haikon Kartanolla. Sieltähän minä sitten hommasin jumppakortin!

Maanantaina menin joogatunnille muutaman vuoden tauon jälkeen ja tietoisena siitä, että kehoni on kireä ja taipuu tuskin mihinkään. Ilta oli lämmin ja aurinkoinen, joten ryhmämme päätti kantaa jumppamatot ulos meren äärelle. Paikkaa sai vähän hakea, jottei ihan hanhen kakassa pyöri. Niitä meillä päin on paljon, myös kartanolla.  No, itse jooga oli ihanaa, hyvin kevyttä liikkuvuusharjoittelua. Kaunista maisemaa katsellessa rauhallinen venyttely oli nautinnollista. Jotain muuta liikuntaa se toki vaatii ensin, jotta saisi tehtyä kunnon treenin.

Onhan tuolla kartanolla aivan oma tunnelmansa. Aika ja kiire pysähtyvät siinä ympäristössä.

Keskiviikkoiltana oli pilateksen vuoro. Edellisestä pilates-tunnistakin on jokunen vuosi, mutta Fustrassakin on tullut treenattua syviä lihaksia. Pilateksessa tuli kuitenkin enemmän kehollisia haasteita vastaan. Ei liian hankalaa, mutta tunsi tekevänsä ja muutamassa liikkeessä jouduin hakemaan variaatiota. Tunti päättyi kello 21 ja kylläpä muuten nukuin seuraavan yön kuin tukki.

Ruokaa luonnosta

Olen viettänyt rauhallista viikonloppua miesystäväni ja hänen lastensa kanssa. Perjantaina grillailua ystävien pihalla ja vain pari olutta. Jaksoi sitten lauantaina herätä aikaisin juoksulenkille.

Meidän teki kovasti mieli kalaa ja sienikastiketta, mutta päätimme hankkia pääraaka-aineet itse. Ensin metsään sieniä etsimään ja saimme sopivan saaliin kanttarelleja, tatteja ja lampaankääpää. Hah, olin muuten ensimmäistä kertaa sienimetsässä! Oli oikein mukavaa, varsinkin kun meille riitti vain kastikesienien saaminen.

Seuraavaksi kalavehkeiden kanssa rantaan heittokalastelemaan. Minulla oli tärkeä tehtävä haavityttönä eli napata saalis haaviin. Pienen odottelun jälkeen uistimeen tarttui hauki. Mieheni totesi, että ihan yksi vajaan kilon kala ei riitä, joten vielä uusi yritys ja heti tärppäsi. Kaksi haukea oli meille sopiva kalasaalis.

Paistettua haukea, sienikastiketta ja perunaa

Kotona kalat fileroitiin, no minä vähän seurasin, ja suolattiin. Sienet putsasin, isot palasiksi ja kanttarelleja vain vähän halkaistiin. Samalla näki, jos joku sieni oli joutunut madon syömäksi. Hyi, ei sellaisia meille...

Perunat kiehumaan. Sipulit ja sienet pannulle kuumaan voihin. Kuullottelua tovi. Sitten vain suolaa, pippuria ja kermaa.

Kalafileetkin paistettiin voissa ja maustettiin vain aromisuolalla. Siinä se, aika helppoa. Olen aina pitänyt haukea kuivana ja puumaisena kalana. Mutta pienenä ja täysin tuoreena kala maistui taivaalliselta. Sienikastike taas, no sehän vei kielen.

Ruuan kaverina oli kylmää, rutikuivaa Rieslingiä.

Myöhemmin leivoin vielä lasten kanssa mustikkapiirakkaa heidän keräämistä mustikoista. Oli niin hyvää, että jäi todistusaineistot ottamatta.