Sinne - treffeillä

Miesystävän syntymäpäivä antoi hyvän tilaisuuden olla hemmotteleva osapuoli. Olin jo heinä-elokuusta asti pohtinut, mitä toiselle keksisin. Ravintolailta tuntui parhaalta vaihtoehdolta meille ruuan ja viinin ystäville.

Porvoolainen Bistro Sinne on arvostettu ravintola, joka panostaa luomuun ja lähiruokaan. Ravintola on laajasti tunnettu oikein pk-seudulla asti. Elokuussa vielä tuli lyömätön tarjous: kun silloin osti ennakkoon syyskuulle sadonkorjuumenuun, sai kokonaisuuden hintaan kaksi yhden hinnalla. Sinne siis!

Sinne sijaitsee Porvoon Länsirannalla Taidetehtaalla. Paikka on ehkä hieman tehdasmainen rennossa moderniudessaan, mutta ihan viihtyisä. Trendikäs. Tilasimme vielä menun kylkeen viinipaketit, joten iltamme oli täydellistä hemmottelua. Noin 50 € viinipaketista, johon kuului alkuun lasi shampanjaa, oma viini kaikille neljälle ruokalajille sekä kahvi ja avec, ei ollut lainkaan paha kustannus.

Alkuun siis kylmää shampanjaa. Sen verran täytyy todeta, että taidan olla aika halpa nainen, koska Prossecco on enemmän minun makuni mukaista. Meille tuotiin itse leivottua spelttileipää ja mallasleipää. Erityisesti juuri uunista tullut spelttileipä oli aivan ihanaa.

Ruokailu eteni mukavasti ruokalajista toiseen. Viini virtasi ja seura oli mitä parhainta, vaikka elämänmittaiseen seikkailuun.

Ihanan kermaista tattikeittoa ja pähkinää

Karitsaa ja risottoa

Juustoa ja lakkahilloa

Omenapuuroa, lakutoffeeta,
suolakinuskia ja granolaa.

Jos kritisoida täytyy, mieheni mielestä lihaa oli liian vähän. Hän on hyvin hoikka ihminen, joka voi syödä mielettömiä lihamääriä. Voi kun saisi itse saman aineenvaihdunnan! No, toinen tekee ruumiillista työtä ja minä istun päätteen äärellä.

Itselleni makeaa oli lopulta liikaa: 2 jälkiruokaa makean viinin kera sekä Baileys kahvin kanssa, täytyy opetella konjakin juonti.

Kävelimme vielä toiselle puolelle jokea Porvoon Paahtimoon. Minun lempipaikka ja siellä mekin ensimmäisen kerran tapasimme. Kauaa ei jaksanut baarissa istua, kun koti  jo houkutti. Kotona olikin mukavaa nauttia vielä rauhassa lisää viiniä...

Muita hemmotteluviikonlopun juttuja

Todella pitkästä aikaa vietimme viikonlopun Porvoossa. Oli mukavaa suunnitella ostoksia ja ruokia meille. On ollut minulle poikkeuksellista, että toinen on kokkaillut enemmän minulle eikä toisin päin.

Perjantaina kävin kaupassa ennen hänen tuloaan. Heh, juuri näitä minun "Mä pärjään" -juttuja. En voinut odottaa, että käydään yhdessä autolla kaupassa, vaan raahasin bussissa paria ruokakassia ja Alkon kassia.

Ruuaksi tein ihanan tulista Jambalayaa, jota sovelsin sen verran, että jätin kanan pois.

Perjantain Jambalaya:

Timjamia
Basilikaa
Cayennepippuria
Mustapippuria
Valkopippuria
Ripaus suolaa
Voita
Chorizomakkaraa paloiteltuna, n. 2 dl
Sipulia, 2 dl
Paprikaa, 2 dl
Valkosipulia
Pitkäjyväistä riisiä, 2 dl
Purkki säilyketomaatteja
Worcester-kastiketta, 2 rkl
Kanalientä, 2 dl
Jättikatkarapuja, 2 dl
Persiljaa silputtuna

Sekoita kuivat mausteet keskenään.

Sulata kasarissa voi ja paista makkaroita pari minuuttia. Lisää mausteet, sipulit, paprika, paloitellut tomaatit ja riisi. Sekoita pari minuuttia. Lisää valkosipuli ja tomaatin mehu, anna kiehahtaa. Lisää kanaliemi ja laita 175-asteiseen uuniin 20-25 minuutiksi ilman kantta.

Sekoita joukkoon ravut ja persilja. Laita vielä uuniin noin 10 minuutiksi.

Nauti, tietenkin viinin tai oluen kera. Ruoka maistui vieläkin paremmalta parin päivän kuluttua.

Kotosalla meni pari punkkupulloa. Meillä on vahva Italia-teema menossa.

Lauantai oli sateinen, lenkkeily ei tullut mieleenkään. Sen sijaan lähdimme käymään kaupungilla. Olisi tehnyt mieli mennä brunssille vanhaan kaupunkiin, mutta hinnat olivat sitä luokkaa, ettei tohtinut. Kävimme lopulta aamiaisella Cafe Cabriolessa. Sämpylät siellä ovat aivan omaa luokkaansa. Valittavana on myös useaa laatua haudutettua teetä. Yhden brunssin hinnalla nautimme kaksi hyvää aamiaista. Koska toinen oli synttärisankari, minä tarjosin. Melkoiset tyttöystäväpisteet kerätty.

Mun katkarapusämpylä.

Viikonloppu on ollut ihana kaikinpuolin. Mitä hyppäämiseen tulee, on enää ajankysymys, kun teen ison harppauksen elämässäni.