Rakkaudella MiMa

Rakkaus, tuo tunteista vahvin, kaunein ja joskus raastavin... Ennen rakkaus teki kipeää, nykyisin se tuntuu miltä sen mielestäni pitääkin tuntua: hyvältä ja vahvalta. Ensin täytyy rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toista ihmistä ja rakastanhan minä - itseäni, elämää, häntä ja tietenkin muita läheisiäni.

Reilu pari vuotta sitten silloinen elämäni romahti, siinä ei auttanut kuin alkaa kerätä palasia ja lähteä rakentamaan niistä jotain uutta ja ehjempää. Tein näkyviä muutoksia, kuten vaihdoin kampausta ja asuinpaikkaa, mutta suurin korjaustyö tapahtui henkisellä puolella. Olen keskittynyt hyvinvointiini ja hakenut elämältä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Korjasin rikkimenneitä asioita, tärkeimpänä sydämeni, itsetuntoni ja talouteni.

Minusta tuli onnellinen omassa elämässäni ilman, että tarvitsin ketään täyttämään tyhjiötä tai tekemään minusta onnellisen. Älkää nyt vain käsittäkö väärin, elämässäni oli tilaa ihmissuhteelle ja se on minulle tärkeä, mutta tasapainoni ja onneni löysin jo ennen sitä omasta itsestäni. Olen nimittäin sitä mieltä, että onnellisuuteni ei ole toisen ihmisen vastuulla.

Tiedättekö mitä? Kun tuossa ylempänä kerroin silloisen elämäni romahtaneen, niin se ei suinkaan ollut elämän loppu, vaan se oli alku uudelle ja hirmuisen paljon paremmalle elämälle. Korjasin asioita monen vuoden takaa, tunnen olevani uusi ihminen, enemmän oma itseni ja enemmän elossa.

Arki on sinänsä tavallista puurtamista, mutta asun sentään paikassa, jossa viihdyn mielettömän hyvin. Viikonloppuisin ei tule enää juurikaan Porvoossa oltua, kun sydän vie toisen luo Loviisaan, mutta senhän minä teen omasta tahdostani ja koska sielläkin on hyvä olla. Viikonloput ovat välillä rauhallista kotoilua ja välillä täynnä ohjelmaa tai kyläilyä. Aina niihin viikonloppuihin, kuten lomiinkin kuuluu hyvä ruoka ja viini. Mikäs sen parempaa!

Matkustaminen on tullut vahvasti osaksi elämääni. Tuossa laskeskelin, että olen vuosina 2010-2014 matkustanut viidessä maassa, ja siinä on lyhyet risteilyt mukana. Vuosien 2016-2017 saldo on 16 maata, syyskuun jälkeen 17. Olen parissa vuodessa nähnyt paljon enemmän kuin sitä ennen varmaan koskaan. Sellainen matkakärpänen on puraissut minua pahemman kerran eikä se haittaa. Onneksi olen innostunut Euroopasta, joten matkat eivät käy kovinkaan kipeästi kukkaron päälle.

ps. Kun on monta vuotta elänyt panostamatta itseensä, välillä menee vähän överiksi ja se kirpaisee kukkarossa...