Poppia, Poppia ja muuta mukavaa torstaille

Porvoossa on käynnissä Popfestit. Tämä vuosittainen viikonloppufestari järjestettiin nyt kolmatta kertaa.

Itseltäni on aikaisemmat festit jäänyt syystä tai toisesta kokematta, vaikka esiintyjäkattaus on ollut joka vuosi kova. Kovasti näytti siltä, että en tänäkään vuonna osallistu tapahtumaan, mutta lopulta myönnyin ystävän houkuttelulle ja lähdin arkea uhmaten mukaan festareille torstaina.

Ensimmäinen pysähdys Nissenillä

Kävin viikko sitten optikolla ja nyt hävettävä tunnustus: edellisestä optikkokäynnistä ja silmälasien ostosta on aikaa yhdeksän vuotta! Mihin se kaikki aika on kadonnut. Olen kyllä jo useamman vuoden häpeillyt kulahtaneita silmälasejani, niitä on kolmet, mutta viimeisen vuoden olen käyttänyt vielä vanhempia laseja kuin ne yhdeksän vuoden takaiset...

Kun "halvalla" sai, valitsin optikon avustuksella itselleni kahdet lasit. Toimitusaika laseille piti olla 2-3 viikkoa, oma pessimistinen veikkaukseni oli 3-4 viikkoa. Torstaina tulikin Porvoon Nisseniltä viesti, että lasit ovat noudettavissa, toimitusaika oli siis vain viikon! Intoa puhkuen kävin siis hakemassa lasit ennen kuin tapasin ystäväni.

Kalliimmat Guessin, hillityt sangat olivat ne, joita ajattelin pitää jatkuvasti. Niiden ulkonäkö ei juurikaan poikkea aiemmista laseistani. Ne ovat sellaiset ihan kivat.

Toisiksi laseiksi uskaltauduin valitsemaan vähän ärhäkämmän näköiset lasit, joita minä kutsun business-laseiksi. Niillä minusta tulee uranainen, vaalean polkkatukan sijasta tiukka nuttura sopisi hyvin niiden lasien kaveriksi. En ole vielä ihan päättänyt, ovatko lasit kamalat vai makeat. Itse asiassa ystäväni kehuivat laseja niin, että vaihdoin ne päähäni eilen illalla ja tänään rohkenin mennä niissä töihinkin. Turvallisemmat lasit kulkevat kuitenkin laukussa mukana, jos näyttävämmät lasit alkavat ahdistaa.

Tiukat pokat.

Seuraavaksi Fryysarinranta

Ystäväni olivat varanneet meille pöydän ranta-aitassa sijaitsevasta ravintola Fryysarinrannasta. Kerran olen käynyt siellä terassilla, mutta en koskaan syömässä. Paikka oli todella kaunis ja idyllinen niin pihapiiriltään kuin sisätiloiltaan.

Otimme lasilliset Proseccoa samalla, kun kävimme menua läpi. Ruokaa odotellessa ehti tulla uusi jano ja tilasimme vielä valkoviiniä. Odottelu alkoi jo jäytää hermoja, totesimme myös missaavamme Pete Parkkosen keikan. Tosin niin olin arvellutkin eikä meistä kukaan lukeudu hänen faneihinsa.

Tunnin odottelun jälkeen aloimme kysellä ruokiemme perään ja juuri sillä hetkellä meidän annoksemme tuotiinkin. Minun tattirisottoni omenan ja pähkinäleivän kera oli taivaallisen hyvää. Ystävänikin olivat enemmän kuin tyytyväisiä omiin ruokiinsa, joten odottelun aiheuttama närkästyksemme laantui.

Innostuimme kuitenkin puhumaan suomalaisen asiakaspalvelun laadusta ja siitä, miten meille ei tulla tarjoamaan mitään hyvitystä pitkästä odottelusta. Laskut saadessamme tarjoilija osoitti meidän olevan väärässä, hyvitykseksi viiveestä saimme alkudrinkkimme kaupan päälle. Tällä eleellä hän käänsi tilanteen päälaelleen, lähdime paikasta hyvillä mielin ja varmasti palaamme.

Odottelun jälkeen toinen miinus oli sotkuinen wc, noin tasokkaassa paikassa wc-tilojenkin on oltava kunnossa. Meidän kolmen naisen ryhmästä vain yksi kävi vessassa ja me kaksi muuta emme hänen kokemuksensa perusteella tohtineet mennä sinne. Niinpä kävimme toisessa ravintolassa vessassa ennen kuin lähdimme Porvoon Länsirannalla sijaitsevalle festarialueelle.

Haloo Helsinki

Pääsimme sitten vihdoin Popfesteille. Festarialue oli rakennettu Näsiin, meidän Prisman eli isomman S-Marketin kylkeen. Isossa festariteltassa oli reilusti tilaa yleisölle sekä muutama baari. Juomavalikoima oli suppea, mutta löytyi niin kuoharia kuin viiniäkin, joten jano ei jäänyt. Festarit ovat onneksi ikärajalliset, joten juomien kanssa sai liikkua vapaasti eikä tarvinnut ahtautua ikäviin karsinoihin juomaan.

Tuolla se Mike kyllä on.

Parkkonen jäi siis välistä, mutta olimme paikalla hyvissä ajoin ennen Mike Monroen esiintymistä. Hyvinhän Monroe veti, mutta äänentoisto ei ollut ihan huippuluokkaa ja lähempänä oli vaikeaa saa laulusta selvää. Etäällä viiniä lipitellen oli hyvä olla.

Illan pääesiintyjä ja syy meidän festariosallistumisellemme oli Haloo Helsinki. Olen tykännyt heidän biiseistään aina, mutta nyt minusta tuli fani! Sullouduimme mahdollisimman eteen, jotta sekä kuulisimme ja näkisimme. Muuten tässä kohtaa ei ollut ongelmia äänentoistossa tai sitten minulla oli muuten niin hyvä nousukiito päällä, ettei mikään haitannut.

Baby, räjäytä mut tässä.

Onneksi lopulta päätin lähteä mukaan, ensinnäkin siksi että ystäviä tulee tavattua turhan harvoin ja toiseksi hyvän musiikin tähden! Vaikka perjantaiaamuna kello soi viideltä, ei harmittanut ja ehkäpä viikonloppuna voi levätä.