Ystäviä, viiniä ja tietenkin herkuttelua

Näen ystäviäni ihan liian harvoin. Kaikilla on omat kiireensä, parhaat ystäväni elävät vielä lapsiperheiden ruuhkavuosia ja kaikki asutaan hajallaan pääkaupunki - Itä-Uusimaa -akselilla. Vaikka itse elän melko verkkaista elämää, on meilläkin menoja ja toisaalta pikkukaupungin ja oman kodin rauha ovat minulle henkireikä.

Ystävät ovat minulle rakkaita, vaikka välillä laiminlyön heitä ihan omaa laiskuuttani. Nyt kevään korvilla alan heräämään ja yritän vähän aktivoitua. On aina mukavaa tavata ystäviä ja tuntea pitkänkin tauon jälkeen, että voimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme.

Viime lauantaina vietin iltaa kahden läheisen ystäväni kanssa Porvoossa. Tämä ajankohta oltiin sovittu jo kaksi kuukautta aikaisemmin. Viime vuosina emme ole onnistuneet sopimaan tapaamista yhtään lyhyemmällä aikajänteellä.

Minun ideani oli päiväretki Porvoossa, shoppailua ja ruokaa, sitten illaksi kotiin. Ystäväni ymmärsivät varmaan tarkoituksella väärin ja retkestä tuli iltapainotteinen.

Tulin itse Porvooseen hyvissä ajoin, koska halusin ehtiä teeostoksille Siirtomaatavaraliike Skafferiin. Lempiteetäni, kauniissa mustavalkoisissa peltipurkeissa, ei kylläkään näytä enää liikkeessä olevan. Ostin yhden toisen rasian, samaa Tafelgut-merkkiä, mutta väärän värinen purkki sekä irtoteenä vanilja-jasmiiniteetä. Kotona sain siirrettyä irtoteen mustavalkoiseen purkkiin. Samalla ostin Porvoon Pienen Suklaatehtaan merisuolasuklaata, minun ja mieheni herkkua. Huomasinpa vaan jälkikäteen, että täältä Loviisasta saa samaa suklaata yli euron halvemmalla ihan K-Marketista, mutta Skafferissa on tunnelmaa.

Toinen ystävä ehti käydä kanssani alkukuplivilla Paahtimossa, ehdottomassa lempipaikassani. Paahtimohan on joen varrella olevaan tiilimakasiiniin rakennettu viihtyisä, kaksikerroksinen baari/kahvila. En tiedä toista yhtä ihanaa ja lämminhenkistä paikkaa.

Porvoo on viime vuosina kunnostautunut trendikkäänä ravintolakaupunkina. Tasokkaita ja tunnelmallisia ravintoloita riittää ja suurimmassa osassa saa laatua kohtuulliseen hintaan. Me päädyimme tällä kertaa Bistro Gustaviin, joka oli meistä kahdelle uusi tuttavuus. Gustav sijaitsee Maanerheiminkadun ja Piispankadun kulmassa vanhassa kivitalossa, jossa on aikanaan toiminut apteekki ja sen jälkeen muutamia eri ravintoloita. Pitkään samassa paikassa oli Sevilla, joka oli suosikkini ennen kuin Porvoon ravintolamaailma kehittyi nykyiseen loistoonsa.

Bistro Gustav on ranskalaishenkinen rento ravintola. Minulla oli pieniä ennakkokäsityksiä paikkaa kohtaan, jotka osoittautuivat vääriksi. Miljöö oli viihtyisä, paikka tupaten täynnä, pöytävaraus oli siis tarpeen ja ruoka... - no, se oli mahtavaa. Olin niin kovasti haaveillut simpukoista, että päätin niitä tilata, pienestä epäluuloisuudesta huolimatta. Onneksi tilasin! Sain kattilallisen simpukoita provencale, talon omia (taivaallisia) ranskalaisia ja aiolia. Ruokajuomana rutikuivaa Rieslingiä, täydellistä. Ruoka oli ihanaa eikä todellakaan tarvinnut olla huolissaan sen tuoreudesta. Ystäväni ottivat jälkiruuaksi kahvidrinkit. Minä päädyin shampaanjaan ja suklaaseen, kun kerran sellainenkin vaihtoehto listalla oli. Edelleen joudun sanomaan, että Prossecco on enemmän minun makuuni kuin kallis shampanja. Mutta joo, Bistro Gustav oli mahtava kokemus ja sinne on mentävä uudestaan. Seuraavaksi taidan houkutella mieheni sinne makumatkalle.

Jaettiin jälkiruoka alkupaloina.

Ilta jatkui vielä Paahtimon kautta viime kesänä jokirantaan avattuun Kliffa&Klubi - yökerhoon. Paikka oli erittäin viihtyisä, nykyisin kuulemma Porvoon ykkösmesta enkä ihmettele. Baarissa oli iloista ja ystävällistä henkilökuntaa, ja siellä ollaan erityisesti erikoistuttu drinkkeihin. Minulla oli valitettavasti vain tunti aikaa ja sitten täytyi kiiruhtaa Loviisan bussiin. Ilta oli hauska ja vähän jäi polttelemaan mieltä uusi retki Porvoon iltaan ja yöhön.

Sain oikein leiman käteen.

Harvinaiset hetket ystävien kanssa ovat kallisarvoisia. On hienoa, että elämässäni on vielä ihmisiä, jotka tuntevat minut monien vuosikymmenien takaa. He tietävät taustani, kuten minäkin heidän ja sen takia voimme ymmärtää toisiamme eri tavoin kuin uudempien ystävien kanssa.

Kyllä ne uudetkin ystävät ovat tärkeitä ja osalla on enemmän roolia nykyisessä elämässä. Tänään intouduinkin kutsumaan minulle uudet ystävät, jotka ovat olleet mieheni sydänystäviä jo nuoruusvuosilta, meille kyläilemään pääsiäisenä. Me molemmat nautimme vieraiden kestitsimisestä, joten on hauskaa pyytää ystäviä meille syömään ja iltaa istumaan.

Mulla on loma ja kotona kevät.