Mun harmaa joulukuu

Onneksi harmaus on vain ilmassa ja muutamassa kodin matossa, mieli on täynnä auringonpaistetta. Muuttokaaosta on ollut parin viikon ajan ja vielä jatkuu, tässä kiireessä ei ole ehtinyt blogia kirjoitella. Tähän kun vielä lisätään kova niskapäänsärky, olen luonnollisesti vältellyt päätteen äärellä olemista.

Sen verran harmaus ja kosteus painaa, että minulla ei ole intoa käydä pihalla sen vertaa, että laittaisin lyhtyihin kynttilöitä tai miettisin ulkovaloja, saatikka että kävisin ulkoilemassa.

Tähti tuo valoa keittiöön ja kadulle.

Uusi elämä Loviisassa on käynnistynyt hyvin, onnellisten tähtien alla sanoisin. Jotenkin minä vain solahdin luontevasti uuteen kotiin, osaksi perhe-elämää ilman vierauden tai ulkopuolisuuden tunnetta. Tuntuu, että tässä kodissa oli juuri minun kokoinen aukko täytettävänä ja löysin heti oman paikkani. Olemme tiimi, joka jakaa elämän ja kodin ja tekee asioita yhdessä.

Kun ensimmäiset muuttolaatikot saapuivat Loviisaan...

Olemme käyneet huone kerrallaan tavaraa läpi, koonneet poisheitettäviä omiksi kasoikseen (jotka nyt tietenkin pitäisi saada ulos talosta) ja yrittäneet löytää säilytettäville tavaroille omat paikkansa. Tämä projekti on vielä kesken, vain keittiö on nyt täysin järjestyksessä. Siivotakaan ei oikein kunnolla pysty ennen kuin kaaos on purettu.

Kynttilöitä ei voi olla liikaa.

Sisustusta pääsee paremmin miettimään sitten, kun saamme remontin käyntiin. Lähes joka huoneessa on pintaremontin tarvetta ja sitten vähän kylppäri- ja keittiöremonttia. Kun pääsemme miettimään pintamateriaalit uusiksi, voimme sen pohjalta paneutua enemmän sisustamiseen. Haluan saada ruskevoittoista värimaailmaa häivytettyä vähitellen raikkaammaksi. Nyt yritän saada viihtyisyyttä kynttilöillä ja muilla pienillä asioilla. Tietenkään en tee valintoja yksin, meillä sujuu yhteistyö myös kodin suhteen :) Mies tosin saa vain kestää hulluuteni Vallilan tekstiileihin, Marimekkoon, Iittalaan (tästä tykkää hänkin) ja sitten vielä ihaniin Ritzenhoffin shampanjalaseihin. Laseja varten hän antoikin tilaa parhaasta vitriinihyllystä. Hyllyllä olisikin vielä tilaa useammalle lasille, lahjavinkki...

Olen ollut pari vuotta säntillisen siisti ja viihtynyt omassa pelkistetyssä ympäristössäni, missä kaikki on koko ajan paikoillaan. Vaikuttaa siltä, että joudun ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja sietämään välillä hujan hajan leviteltyjä tavaroita... Tuntuu kuitenkin hyvältä, että talossa on siellä täällä itselleni rakkaita esineitä ja myös uusia, juuri meille hankittuja asioita.

Minulla ei ole koskaan ollut suhteessa niin hyvä olla kuin on nyt, eikä minua ei ole koskaan kohdeltu niin hyvin kuin nyt. Elän hyvin onnellista ja tasapainoista elämänvaihtetta, jossa edes pitkä työmatkakaan ei kauheasti paina.