Mausteinen linssikeitto

Kaapistani löytyy lähes aina linssikeiton ainekset. Linsseistä saa maukasta ja terveellistä arkiruokaa, kasvissyöjille linssit ovat hyvä proteiinin lähde. Nyt tein ison satsin linssikeittoa evääksi töihin, vähän terveellisyyttä ennen joulupyhien herkuttelua.

Linssikeittoni on lähes aina erilainen, laitan joukkoon mitä milloinkin ja välillä ruuasta tuleekin pataa eikä niinkään keittoa. Joskus joukossa on pekonia tuomassa lihaisuutta, tällä kertaa tein puhtaasti kasvisversion ja täytyy itsekin todeta, että nyt tuli erityisen maukas keitto.

Ainekset (määriä ja mausteita voi soveltaa omien mieltymysten mukaan)

Mausteet:
kuivattua chiliä
savupaprikaa
curryjauhetta
kanelia
timjamia

Iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 pientä porkkanaa
1 punainen suippopaprika
noin 3 dl punaisia linssejä
1 purkki tomaattimurskaa
n. 1-1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota/-fondia
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy paistokasarissa / kattilassa. Lisää öljyn joukkoon mausteet ja sekoittele niitä tovi öljyssä (älä polta), näin saadaan kuivista mausteista maut irtoamaan parhaiten. Chilin määrässä kannattaa huomioida sen tulisuus. Itselläni oli erittäin tulista chilirouhetta ja lopputulos oli melko polttava, mikä tosin ei itseäni haitannut näin flunssan kolkutellessa ovelle.

Spice Treen tulista chiliä.

Lisää öljy-mausteseokseen kuutioitu sipuli ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Kuullota ja lisää tarvittaessa vähän oliiviöljyä. Lisää joukkoon porkkanat ja paprika, pyöräytä ne sekaisin muiden aineiden kanssa.

Lisää huuhdotut linssi, tomaattimurska, osa vedestä (noin 5-7 dl) ja kasvisliemikuutiot tai fondi. Sekoita ja anna porista hiljalleen kannen alla. Linssit turpoavat kypsyessään, joten seuraile seosta ja lisäile vettä tarpeen mukaan.

Ruokaa kannattaa haudutella 45-60 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää lopuksi suolaa ja pippuria maun mukaan ja koristele halutessasi jollain vihreällä, kuten persiljalla, korianterilla, timjamilla tai basilikalla.

Hyvin maustettu kasvisruoka maistuu myös perheen vannoutuneelle lihansyöjälle.

Terävän veitsen kanssa sattuu ja tapahtuu...

Pieniä jouluvalmisteluja

En tunnustaudu jouluihmiseksi, mutta glögi, jouluiset mausteet, tunnelmointi kynttilän valossa ja rauhoittuminen ovat minun mieleeni.

Tänä vuonna ilmassa on jopa iloista joulunodotusta uudessa kodissa, joka ei enää ole muuttokaaoksen vallassa. Mieheni kanssa meillä on ensimmäinen yhteinen joulu. Hänelle oli melkoinen yllätys, että olen joulunvihaaja, sen verran innokkaasti olen kantanut kotiin lyhtyjä ja valopalloja sekä ostellut lahjoja. Miehen lasten joulumieli tarttuu väkisin minunlaiseen anti-jouluihmiseenkin ja ehkä onnellisella elämäntilanteella on oma osuutensa...

Lahjat

Nyt en ole jättänyt lahjojen hankintaa viime hetkeen enkä ole jäänyt odottelemaan palkkapäivää, joka on juuri ennen jouluaattoa. Sain hankittua lähes kaikki lahjat kaksi viikkoa ennen joulua ja myös paketoin lahjat hyvissä ajoin. Muutaman lahjan hankkimisen jätin tietoisesti Porvoo-retkellemme viikkoa ennen joulua.

Lähen kaikki lahjat hankittu ja paketoitu.

Muistan joulupaketeilla kummilapsia, miestäni ja hänen lapsiaan, anoppia ja muutamaa ystävää. Yleensä lahjan saa oma perhe sekä ihmiset, joiden kanssa vietän joulua. Joskus löytyy hyvä lahjaidea, joskus lahjan hankkiminen on työn ja tuskan takana, mutta taustalla on loppujen lopuksi antamisen ilo.

Joululahja multa mulle.

Koti

Tontut, porot, ynnä muut joulukoristeet eivät ole minun juttu. Ikkunassa on kyllä iso valkoinen tähti, mutta kuten jaksan aina korostaa, kyseessä on kaamosvalo eikä mikään joulujuttu.

Kynttilöitä ja lyhtyjä rakastan, joten tuikkukippoja ja kynttilöitä on pitkin asuntoa ja lisää tulee. Intouduin myös ostelemaan erilaisia valopalloja pöydille, lyhtyihin ja mihin niitä nyt ikinä päädynkään laittamaan.

Sähkökatkon aikaan.

Viime viikon tiistain lumimyräkän johdosta Loviisassa oli sähköt poikki muutaman tunnin. Kynttilät toivat valoa ja tunnelmaa sähkökatkon ajaksi. Samalla kyllä huomasi, miten riippuvaisia me olemme sähköstä, silti valojen palauduttua, halusin päästä uudestaan tunnelmoimaan kynttilöiden hämyyn.

Keittiöstä löytyy jouluverhoa, joulupöytäliinaa ja iso, punainen joulutähti ruokapöytää somistamasta.

Joulukuusi

Jos minä päättäisin, olisi kuusenkoristeissa vain yhtä tai kahta väriä ja ehkäpä joitain lasikoristeita. Joulukuusi on minulle joka tapauksessa melko yhdentekevä, ilmankin olen vuosia pärjännyt, joten annan lasten nauttia kuusen hausta ja koristelusta yhdessä isänsä kanssa.

Ruoka

Ajattelen aina ruokaa ja suunnittelen mielelläni aterioita eri tilanteisiin. Nyt olen löytänyt myös kumppanin, joka on ihan samanlainen ruokafiilistelijä ja vielä erinomainen kokki, joten joulupöydän herkuista on puhuttu jo marraskuusta lähtien.

Aattoaamu alkaa ihan perinteisellä riisipuurolla. Muuten perinteinen jouluruoka ei juurikaan maistu, joten teemme oman versiomme jouluateriasta. Päivällispöytään tulee kaloja, lihaa (ehkä jopa jonkinlainen kinkku) ja uunijuureksia. Mies hakee lihat ja leikkeleet Helsingistä, Votkinsin myymälästä, mistä saa aina varmaa laatua ja mahdollisuuksien mukaan luomua. Iltapalaksi nautimme runsaasta juustovalikoimasta viinin kera, meidän tyypillinen perjantai-iltojen herkku muutenkin.

Viini

Mikäs sen mahtavampaa kuin hyvä viini. Kuulostan vanhalta juopolta, mutta viini kuuluu meillä viikonlopun ruoka- ja seurustelujuomaksi, yleensä illan aikana nautimme 2-3 lasillista viiniä eli ihan sivistyneen eurooppalaisesti. Illanistujaiset ovat asia erikseen, silloin saattaa välillä karata mopo käsistä, kuten minulle kävi viime lauantaina kavereiden luona iltaa istuessa.

Syksyn ja talven aikana kuluu enemmän punaviiniä, mutta yhtälailla tykkään rutisevan kuivasta, kylmästä valkoviinistä ja tietenkin kuplivasta. Lähes poikkeuksetta ostamme italialaisia viinejä, välillä valitsemme tuttuja suosikkeja ja välillä maistelemme uusia viinejä. Kotonakin viinihyllyt notkuvat, mutta en halua tyhjiä hyllyjä, joten Alkosta on ahkeraan haettava uusia pulloja.

Uusi suosikki juustojen kaveriksi.

Kun viini on muuten jo ihan peruselintarvike, voi joulun aikaan hieman hifistellä viinien kanssa. Glögin kaveriksi on valittu muutama chileläinen kyykkyviini, mutta päivälliselle aiomme etsiä voimakkaamman (ja kalliimman) punaviinin. Myös illan juustopöydän kaveriksi valitsemme myöskin suosituksen ja edellisen viikonlopun testauksen perusteella hieman arvokkaamman seurusteluviinin, Tommasin Crearon.

Karkit

Pärjätäänköhän näillä joulunpyhät?

Kävimme viikonloppuna ostoksilla Porvoossa. Ensimmäisenä kohteena Brunbergin tehtaanmyymälä. Samaan aikaan sisälle pieneen myymälään tupsahti bussilastillinen virolaisia turisteja. Ruuhkasta huolimatta me suoriuduimme nopeasti, koska tiesimme tarkkaan mitä halusimme:

Marmeladia minulle ja hänelle
Lakritsitoffeepaloja minulle
Lakuja hänelle
Tryffeleitä pojalle
Suklaatoffeepaloja tytölle

Kolme kiloa karkkia noin 26 eurolla, ei paha ollenkaan.

Vanhasta Porvoosta ostimme vielä levyn Porvoon Pienen Suklaatehtaan chilisuklaata.

Lisäksi kotona on 10 Fazerin suklaalevyä ja ajateltiin vielä muutama Fazerin karkkilaatikko ostaa...

Mun harmaa joulukuu

Onneksi harmaus on vain ilmassa ja muutamassa kodin matossa, mieli on täynnä auringonpaistetta. Muuttokaaosta on ollut parin viikon ajan ja vielä jatkuu, tässä kiireessä ei ole ehtinyt blogia kirjoitella. Tähän kun vielä lisätään kova niskapäänsärky, olen luonnollisesti vältellyt päätteen äärellä olemista.

Sen verran harmaus ja kosteus painaa, että minulla ei ole intoa käydä pihalla sen vertaa, että laittaisin lyhtyihin kynttilöitä tai miettisin ulkovaloja, saatikka että kävisin ulkoilemassa.

Tähti tuo valoa keittiöön ja kadulle.

Uusi elämä Loviisassa on käynnistynyt hyvin, onnellisten tähtien alla sanoisin. Jotenkin minä vain solahdin luontevasti uuteen kotiin, osaksi perhe-elämää ilman vierauden tai ulkopuolisuuden tunnetta. Tuntuu, että tässä kodissa oli juuri minun kokoinen aukko täytettävänä ja löysin heti oman paikkani. Olemme tiimi, joka jakaa elämän ja kodin ja tekee asioita yhdessä.

Kun ensimmäiset muuttolaatikot saapuivat Loviisaan...

Olemme käyneet huone kerrallaan tavaraa läpi, koonneet poisheitettäviä omiksi kasoikseen (jotka nyt tietenkin pitäisi saada ulos talosta) ja yrittäneet löytää säilytettäville tavaroille omat paikkansa. Tämä projekti on vielä kesken, vain keittiö on nyt täysin järjestyksessä. Siivotakaan ei oikein kunnolla pysty ennen kuin kaaos on purettu.

Kynttilöitä ei voi olla liikaa.

Sisustusta pääsee paremmin miettimään sitten, kun saamme remontin käyntiin. Lähes joka huoneessa on pintaremontin tarvetta ja sitten vähän kylppäri- ja keittiöremonttia. Kun pääsemme miettimään pintamateriaalit uusiksi, voimme sen pohjalta paneutua enemmän sisustamiseen. Haluan saada ruskevoittoista värimaailmaa häivytettyä vähitellen raikkaammaksi. Nyt yritän saada viihtyisyyttä kynttilöillä ja muilla pienillä asioilla. Tietenkään en tee valintoja yksin, meillä sujuu yhteistyö myös kodin suhteen :) Mies tosin saa vain kestää hulluuteni Vallilan tekstiileihin, Marimekkoon, Iittalaan (tästä tykkää hänkin) ja sitten vielä ihaniin Ritzenhoffin shampanjalaseihin. Laseja varten hän antoikin tilaa parhaasta vitriinihyllystä. Hyllyllä olisikin vielä tilaa useammalle lasille, lahjavinkki...

Olen ollut pari vuotta säntillisen siisti ja viihtynyt omassa pelkistetyssä ympäristössäni, missä kaikki on koko ajan paikoillaan. Vaikuttaa siltä, että joudun ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja sietämään välillä hujan hajan leviteltyjä tavaroita... Tuntuu kuitenkin hyvältä, että talossa on siellä täällä itselleni rakkaita esineitä ja myös uusia, juuri meille hankittuja asioita.

Minulla ei ole koskaan ollut suhteessa niin hyvä olla kuin on nyt, eikä minua ei ole koskaan kohdeltu niin hyvin kuin nyt. Elän hyvin onnellista ja tasapainoista elämänvaihtetta, jossa edes pitkä työmatkakaan ei kauheasti paina.