Unelmat ja onnellisuus

Tänään auringoinpaisteisella merenrannalla mietin sitä, unelmia ja onnellisuutta. Ymmärsin eläväni itselleni oikeanlaista elämää. Tietenkin minulla on unelmia, mutta niin kuuluu ollakin. Silti nyt on hyvä olla juuri näin.

Unelmani ovat muuttuneet. En unelmoi samoista asioista kuin parikymmentä vuotta, kymmenen vuotta tai edes kolme vuotta sitten. Unelmani ovat yksinkertaisempia ja hieman itsekkäämpiäkin, sillä uskon, että kaikki hyvä lähtee minusta itsestäni ja laitan oman hyvinvointini monen asian edelle. Minulla ei ole mitään annettavaa kenellekään ellei itselläni ole hyvä olla, henkisesti ja fyysisesti.

Näkymä lenkkireitin varrelta.

Olen käsittämättömän onnellinen omassa, yksinkertaisessa elämässäni, täällä metsän ja meren läheisyydessä. Ammatillisesti olen ehkä hukassa, mutta muussa elämässä kaikki on hyvin. Katson menneisyyttä ja se kaikki tuntuu vieraalta. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kokemukset ovat vieneet minua eteenpäin, mutta tuntuu kuin olisin eri ihminen kuin aikaisemmin ja toisaalta enemmän minä kuin koskaan.

Viime vuosi oli todella upea vuosi, tämä tuntuu olevan vieläkin parempi vuosi. Koko alkuvuosi on ollut täynnä menoja, jopa niin paljon, että alkaa introverttiä väsyttää. Onneksi reilun kahden kuukauden päästä pääsen vetäytymään vuoriston rauhaan ihan yksin. Odotan sitä yhtä paljon kuin jännitän ensimmäistä matkaani yksin.