Yli haastavien aikojen

Ei ole vaikeuksia, on vain haastavia tilanteita - vai miten se nyt meni.

Kulunut talvi ei ole ollut pelkkää pilvilinnojen rakentelua ja ruusun terälehdillä tanssahtelua. Näihin kuukausiin on mahtunut myös kimppu harmeja niin työ- ja talousasioissa kuin vähän ihmissuhteissakin. Esteet on onneksi tarkoitettu ylitettäviksi ja yhdessä olemme olleet vahvat.

Välillä mieleen luikerteli ajatus, miten me pärjäämme. Omassa mielessä on peikkona aika, jolloin talouteni oli sekaisin, raha meni pakollisiin menoihin eikä mitään jäänyt itselle, ei ainakaan mihinkään kivaan. Ajoittain pelkäsin ajautuvani takaisin samaan ahdinkoon. Elämä olisi vain suorittamista ilman irtiottoja arjesta, ilman matkoja, ilman hauskuutta.

Pientä stressiä oli ilmassa, mutta kotona oli silti hyvä tunnelma ja paljon iloisia hetkiä.

Ihana kevät ja erityisesti tämä viikko toi ratkaisut kaikkiin huolenaiheisiin. Suurin helpotus on tietenkin se, että katastrofia ei onneksi tullut taloudessa eikä työasioissa. Iso taakka vierähti sydämeltä ja tunnelma on suorastaan riehakas.

Hyviä asioita on syytä juhlistaa arkenakin.

Miten kohtaat vaikeudet?

Se miten vaikeudet kohtaa, kertoo paljon ihmisen henkisistä voimavaroista. Luulisin, että jokaisen elämään kuuluu vastoinkäymisiä, huolia ja pahojakin ongelmia. Uskaltaako niitä kohti mennä nyrkit viuhuen, vai onko turvallisinta piiloutua tai heittäytyä välinpitämättömäksi?

Elän nyt ihmisen kanssa, joka ei anna huolien lamauttaa.  Miehen vahva perusluonne, stressitön elämänasenne ja vakaa usko siihen, että asiat järjestyvät, ovat kantaneet minuakin.

Stressaamalla eivät asiat ratkea eikä murheisiin pidä jäädä vellomaan.
Kumppanille tai lapsille on aivan turhaa kiukutella asioista, jotka eivät heistä johdu. Keskusteleminen on tietenkin tärkeää, mutta ainakin meillä jutellaan aikuisten kesken, kahdestaan.

Ongelmat eivät katoa niitä välttelemällä eikä murheita pidä hukuttaa alkoholiin. Viini on hyviin hetkiin, ei huolien unohtamiseen. Ongelman edessä täytyy etsiä keinoja sen ylittämiseksi. Yleensä asiat ratkeavat, välillä se vaatii enemmän ponnisteluja ja joskus kaikki vain sujuu kuin itsestään.

Nyt voi nauttia kevätauringon lämmöstä tai no, Suomen kevät. Ainakin odotan lähestyvää kylpyläviikonloppua sekä jännitän tulevia jääkiekon MM-kisoja, niistä lisää myöhemmin.

Etätyön ilot

Onni on työ, joka ei ole paikkaan sidottu ja tietenkin työnantaja, joka mahdollistaa etätyön. Ilman etätyöskentelyä en jaksaisi pitkää työmatkaa.

Tässä syntyy luovia ideoita, vyötärö kiittää.

Meidän organisaatiossa etätyö on vielä suhteellisen tuore mahdollisuus. Alkuun se oli vain harvojen saatavilla, sitten jotakuinkin kaikki saivat pitää etäpäivän maksimissaan kaksi kertaa kuukaudessa. Nyt rajoituksista on luovuttu ja oma esimieheni suhtautuu avoimin mielin etätyöhön. En ole kuitenkaan tohtinut ehdottaa enempää etätyöpäiviä kuin kerran viikossa ja joskus teen myös tunnin-pari töitä bussimatkalla. Toiveissani kuitenkin on, että joku päivä minulla olisi toimistopäiviä 1-2 kertaa viikossa ja muuten työskentelisin kotikonttorilla.

Kestän järjettömät kello 4.25 (kyllä, nukun nykyään viisi minuuttia pidempään) aamuherätykset, kun tiedän, että herätyksiä on vain kahtena aamuna peräkkäin. Etäpäivä on yleensä keskiviikkona ja silloin nukun tunnin tai kaksi pidempään. Parhaimpina etäaamuina mies tuo minulle aamukahvin sänkyyn.

Etätyöpäiväni alkaa useimmiten seitsemän aikoihin, mutta kunhan saan lenkkeilykauden käyntiin, alkaa työpäivät vähän myöhemmin aamulenkin jälkeen. Etäpäivänä saan paljon enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa kuin toimistolla. Usein myös kirjoitustyöt ja luovaa ajattelua vaativat työt sujuvat paremmin etänä. Saatan lähteä kirjoittamaan tai ideoimaan johonkin kivaan kahvilaan, jolloin mieli irtaantuu arjen rutiineista. Päiviä on muutenkin helpompi rytmittää niin, että tarvittaessa voi päivällä hoitaa asioita tai laittaa pyykkikoneen pyörimään. Itse en usko, että etätyön ideana on istua työtuoliin liimautuneena klo 8-16.

Porvoon Paahtimo toimistona.

Nyt tein muutaman tunnin etätöitä Porvoossa. Tällä kertaa kuitenkin tuli tehtäviä, jotka menivät sen edelle, mitä olin suunnitellut tekeväni. Päivä jatkui vielä kotona, jossa nettiyhteyteni toimi paremmin.

Puoli viiden jälkeen olin jo valmis juoksulenkille, ensimmäiselle kuukausiin. Aika hidasta raahustamista upeassa säässä ja kauniissa maisemissa. Nyt toivottavasti voin sanoa, että juoksukausi on alkanut. Muutama ensimmäinen lenkki tulee olemaan kamala, mutta sen jälkeen helpottaa.

Selfielle on aikaa lenkillä.

Puuhastelua pastan parissa

Pastakoneeni muutti Loviisaan monta kuukautta ennen minua. Olemme vasta pari kertaa tehneet itse pastaa ja edelleen se on vähän uutta, hieman aikaa vievää ja sotkuista puuhaa. Mutta sen arvoista ehdottomasti.

Pastan tekeminen on kivaa yhteistä puuhaa lasten kanssa. Taikinalevyn kauliminen ja spagetin tai tagliatellen loihtiminen koneella on varhaisteinienkin mielestä hauskaa.

Pastataikina

500 g durum-vehnäjauhoja
5 kananmunaa

Kaada jauhot keoksi pöydälle, tee keskelle kolo, johon laitat kananmunat. Ala sekoittaa taikinaa reunoista keskelle. Vaivaa voimakkaasti jokunen minuutti, jotta taikinaan syntyy hyvä sitko. Muotoile palleroksi, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin vetäytymään.

Miehelläni on niin hyvät otteet taikinan käsittelyssä, että annan hänen suosiolla hoitaa homman. Minä tyydyin antamaan ohjeita ja kuvaamaan.

Sitten vaan pastakone käyttöön ja tästä tykkää myös nuoriso. Jaa taikina neljään osaan. Painele vähän litteämmäksi ja muotoile suorakaiteen malliseksi tai sitten älä, ei tämä niin vakavaa ole. Sitten tekemään pastakoneella levyä. Säädä kone ensin nollalle ja ala sitten tekemään aste asteelta ohuempaa levyä. Puolita tarvittaessa levy. Taisimme päätyä tasolle 4 tagliatellen kanssa. Tuossa vaiheessa aloimme siis tehdä koneella tagliatelle-pastaa. Täytetyksi tarkoitetut pastalevyt teimme vieläkin ohuemmiksi.

Pastatäyte

1 prk ricotta-juustoa
tuoretta basilikaa reilu puolet kaupan ruukusta
sitruunamehua
kuivattua chiliä

Sekoita täytteen ainekset. Täytteeksi voi itse kehitellä kaikenlaisia yhdistelmiä ja mausteita kannattaa käyttää rohkeasti.

Me teimme tortellineja eli leikkasimme pastalevystä sopivia paloja, laitoimme nokareen täytettä ja muotoilimme nyyttejä.

Tuorepastaa keitetään kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä vain muutama minuutti.

Tortellinit olivat maukkaita, mutta solmukohdat jäivät kovan tuntuisiksi. Seuraavaksi teemme siis ravioleja. Täytteeseen olisi voinut tuoda jotain voimakkaampiakin makuja tai tehdä niiden kanssa mausteisen kastikkeen. Nyt lorautimme vain oliiviöljyä pintaan ja höystimme basilikalla, kirsikkatomaatilla ja parmesanlastuilla. Niin ja olihan lisukkeena myös paistia.

Aurinkoinen pääsiäinen

Ollaan usein tehty huomio, että matka Loviisasta Helsinkiin tuntuu olevan lyhyempi kuin matka Helsingistä Loviisaan. Me teemme tuon matkan lähes joka arkipäivä ja välillä viikonloppuna. Kehien turvallisessa syleilyssä asuvat taas kokevat tuon välimatkan lähes mahdottomaksi.

Pääsiäisen vietimme ihan kotosalla, pikkukaupungin tunnelmassa. Minä nautin aurinkoisista päivistä ulkoillen meren rannalla ja perjantaina lenkin jälkeen kuohuviiniä talon ja autotallin välisessä tilassa, johon mies oli laittanut mukavan oleskelutilan. Tila toimii myös tupakkapaikkana vieraillemme, minä en polta ja onneksi miehenikin lopetti tupakoinnin viime kesänä.

En ole pääsiäiskoristeihmisiä, kuten en joulukoristekaan, joten meillä ei ole tipuja tai noitia esillä eikä rairuohoakaan. Pääsiäismunia osteltiin tietenkin lapsille. Muuten kevät näkyy keltaisissa tulppaaneissa ja Pentikin Pioni-kynttilöissä, joita olen ostellut kaikissa mahdollisissa väreissä. Ovathan ne aika hintavia, mutta niin nättejä.

Miehen tyttären kanssa leivoimme raikkaan herkullisen mangojuustokakun. Reseptin löysin blogista nimeltään Annin ruokakomero. Koristelut kehitimme pääsiäisen henkeen.

Keväinen juustokakku.

Lauantaina saimme ystäväpariskunnan kyläilemään. Kyllä vain, vieraita pääkaupungistamme. Olemme nauttineet paljon heidän vieraanvaraisuudesta, joten nyt tuntui mukavalta isännöidä iltaa.

Ruoka oli saumattoman tiimityömme tulosta ja joudumme itsekin myöntämään, että onnistuimme loistavasti. Minä valmistin yllättäen risottoa. Tällä kertaa ihan perusrisottoa, jonka maustoin raastetulla sitruunankuorella ja -mehulla sekä tuoreella basilikalla. Lisäksi valkosipulin ja salottisipulin kera paistettua äyriäissekoitusta (ihan Pirkan pakastetuote) sekä naudan fileepihvejä.

Olen tykästynyt "vauvaparsakaaleihin", bimiin tai minähän sen jo nimesin pimperoksi. Oliiviöljyä, suolaa sekä pippuria pintaan ja uuniin paistumaan. Sopii myös grillattavaksi tai pannulla paistettavaksi. 

Illanvietot tällä porukalla ovat hauskoja, mutta tuntuvat seuraavan päivän olossa. Sunnuntai menikin Netflixin äärellä herkkuja syöden.