Päästä irti - tulet onnellisemmaksi

Onnellisuus vaatii ympärilleen paljon positiivisia asioita. Negatiivinen ympäristö tukahduttaa onnen tunteita, vaikka kaikki perusasiat olisivat elämässä kohdillaan.

Negatiivista energiaa ei voi eikä pidä kantaa mukanaan. Vanhoista kaunoista on voitava päästää irti. On myös voitava luopua ihmisistä, jotka tuovat elämään negatiivista energiaa, kipua ja pahaa oloa.

Onnellisen elämäni ympärille alkoi kerääntyä myrkyllisiä pilviä. Ne imivät minusta energiaa ja toivat synkkyyttä mieleeni, huomasin että ikävät ajatukset nousivat pintaan. Surun ja katkeruuden myrkky alkoi viedä iloa pois ja valvottaa öisin. Päätin olla vahva ja olla ajatumatta noihin pimeyden syövereihin. Olin valmis katkaisemaan jopa vuosikymmenien siteet voidakseni elää onnellisena tätä hetkeä ja huomista.

Käänsin selkäni menneelle, mistä muut eivät voineet irrottaa otettaan. Nostin katseeni taas luottavaisesti eteenpäin, näin kaiken ympärilläni olevan hyvän ja annoin mieleni keventyä. Välillä on uskallettava päästää irti voidakseen olla itse onnellinen.

Koukuttavan helppoa nettishoppailua

Olen ihan kevyesti koukussa nettishoppailuun. Osaan kuitenkin pitää järjen mukana ja olen kohuullisen tarkkana, mitkä sivustot ovat luotettavia ja mihin kannattaa suhtautua epäluuloisesti. Kumppanini saattaa olla eri mieltä tuon järjenkäytön kanssa, mutta ihan oikeasti, en törsäile nettikaupoissa.

Victoria's Secret

Lempialusvaatekauppani löytyy onneksi netistä, kun oikeaa vaatekauppaa heiltä ei löydy Suomesta. Alushousuja onneksi voi ostaa Helsingistä, mutta liivit ja ihanat sporttivaatteet on hankittava muualta.

Victoria's Secretiin ihastuin New Yorkissa enkä sen jälkeen ole halunnut muita kuin kyseisen brändin alusvaatteita. Lontoosta hain syksyllä pienen pinon lisää varastooni, mutta eihän se riittänyt sitten millään. Tällä kertaa yksi tietty collegepaita jäi kaivertamaan mieltäni...

Mutta siis tosiaan osoitteesta victoriassecret.com pääsee shoppailemaan, kun tietää oman kokonsa. Olen nyt tilannut ketjun vaatteita kahdesti ja molemmilla kerroilla tilauksen sujuvuus - ja halpuus yllättivät. Tuotteet tulevat ensin lentorahtina Yhdysvalloista Ranskaan ja sieltä ne lähtevät maantierahtina kohti Suomea. Lähetys ei suinkaan tule lähimpään pakettipisteeseen tai postiin, vaan suoraan kotiovelle! Tällä viikolla tuli jälkitoimituksena yhdet ainoat urheiluliivit kotiin kuljetettuna. Nettishoppailun ongelmana vaan on se, että ne tulevat mustaan muoviin pakattuina, eivät ihanan vaaleanpunaisissa VS-pakkauksissa.

Vuodenvaihteessa tilasin neljät rintaliivit (luulin tilanneeni kolmet, mutta taisinpa klikata ostoskoria yhden kerran enemmän kuin luulin), jumppatrikoot sekä sen mieltäni kaivelleen collegen. Koko tilaus maksoi yhteensä 230 €, mikä ei ole paha tuollaisesta vaatemäärästä.

Lähetyksiin ei sisälly kuljetus- eikä tullimaksuja. Hinta on todellakin vain tilattujen tuotteiden yhteishinta. Olen siis aivan fiiliksissä, mutta nyt olen tehnyt lupauksen, että en toviin käy ostoksilla VS:ssa.

Royal Design

Kerään Ritzenhoffin shampanjalaseja. Laseja on ollut myynnissä Stockmannilla, mutta ainakaan Itiksessä niitä ei enää ole ollut ja Stockan nettisivuillakin on kovin suppea valikoima laseja. Olen googletellut jonkin aikaa, mistä saisin näitä ihanaisia laseja lisää. Sivuston royaldesign.com mainokset nousivat aina esiin, mutta koska en tiennyt kyseisestä nettikaupasta mitään, suhtauduin alkuun epäluuloisesti.

Lopulta lasien himo (huom! ei tietenkään kuplivan himo) ajoi minut Royal Designin sivuille ja rohkenin tehdä lasitilauksen. Toimitus ei ollut mitenkään huippunopea, ehkei laseja ollut varastolla, mutta kaikki sujui muuten luotettavasti ja kävin läheisestä Postin pisteestä eli R-Kioskilta hakemassa lasini.

Luulin tilanneeni kaksi lasia, mutta olinkin tilannut kolme! No sellaista sattuu. Kun laseja vielä sai Stockalta, oli yhden lasin hinta noin 25 € (kalleimmat jopa 29 €). Royal Designista onnistuin ostamaan lasit noin 20 €:n kappalehintaan eikä kuljetusmaksua!

Ensimmäisenä uusia laseja kanssani testaa siskoni.

Nyt minulla sitten on 10 lasin sarja ihanasti esillä lasikaapissa. Vielä olisi tilaa kahdelle tai peräti neljälle lasille, mutta jos laittaisin itseni tälläkin sivulla shoppailutauolle.

Carlos Ruiz Zafónin mystinen Barcelona

Carlos Ruiz Zafón on lempikirjailijani, jonka tuotantoa olen ahminut uskollisesti usean vuoden ajan. Kaikki suomennetut kirjat sekä kirjakaupoista löytyneet englanninkieliset nuorten kirjat on kahlattu läpi. Jokainen löytämäni kirja on koristanut kirjahyllyäni, mutta valitettavasti elämän myllerryksissä osa kirjoistani on jäänyt toisaalle.

Pidän Zafónin kerronnan tyylistä; sanat ja lauseet soljuvat paperilla muodostaen kauniin kokonaisuuden, joka vetää minut väistämättömästi sisälle kirjan tapahtumiin. Mitenköhän hienoa kirjoitus olisi, jos sitä osaisi lukea alkuperäiskielellä! En osaa asettaa Zafónia mihinkään kirjallisuuden kategoriaan, ne ovat lähinnä sekoitus monia tyylejä. Yleensä niissä on mukana ripaus yliluonnollisuutta, mystiikkaa, jännitystä ja hienovaraista romantiikkaakin.

Syksyllä huomasin sattumalta, että Zafónilta oli ilmestynyt uusi kirja. Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan päättävä Henkien labyrintti. Sehän oli sitten heti ostettava! En kuitenkaan ole juurikaan löytänyt aikaa lukemiselle. Muutamassa kuukaudessa olin saanut luettua 157 sivua, muutama sivu kerrallaan enkä tuolla lukutahdilla tietenkään päässyt oikein sisälle tarinaan. Onni onnettomuudessa oli flunssa, joka pakotti minut aloilleni ja antoi hyvän syyn tarttua kirjaan.

Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjassa on ilmestynyt neljä kirjaa: Tuulen varjo (edelleen ehdoton suosikkini), Enkelipeli, Taivasten vanki ja nyt uusimpana Henkien labyrintti. Jokainen sarjan kirja on oma itsenäinen teoksensa, mutta samoja henkilöhahmoja vilahtaa eri kirjoissa. Kirjat voi lukea ihan missä järjestyksessä vain, tämä on myös kirjailijan viesti. Minähän olen tunnettu siitä, että saatan lukea muutenkin kirjoja omavaltaisessa järjestyksessä, kun puhutaan vaikkapa dekkarisarjoista.

Zafónin kirjojen tapahtumapaikkana on Barcelona. Ei aivan nykyinen turistikaupunki, vaan hieman rappiotuneempi ja rähjäisempi kaupunki maailmansotien ja Espanjan sisällissodan aikaan. Kirjojen myötä alkoi Barcelona kiehtoa minua. Pari vuotta sitten tämäkin matkaunelma toteutui ja vietin ystävien kanssa pidennetyn viikonlopun Barcelonan kapeilla kujilla. Näin esimerkiksi aiemmin pahamaineisen Ravalin, vietin piknikkiä Güellin puistossa ja matkustin vaijerihissillä Montserratin kukkulalle. Vielä kun olisi ollut aikaa ihmetellä satama-aluetta tai nähdä palatsien uhkaavia enkelipatsaita, olisin ollut lähempänä Zafónin synkkää Barcelonaa.

Viimeisin lukukokemukseni oli täydellisempi juuri sen takia, että kaupunki oli nyt minulle tutumpi ja pystyin kuvittelemaan kirjojen päähenkilöt paikoissa, jotka olin itsekin nähnyt. Henkien labyrintissa viivähdetään hetki Madridissa, mutta palataan sitten Barcelonaan. Kirja sijoittuu 1950-luvun lopulle. Tarinan käänteistä en aio kertoa mitään, se on vain koettava. Kirjojen lukujärjestykseen palatakseni, mielestäni tässä tapauksessa on hyvä, että pohjalla olisi jo muut sarjan kirjat. Silloin pääsee paremmin jyvälle eri henkilöhahmoista.

Nyt kun sain mahdollisuuden todella uppoutua tarinaan, vei se minut mukanaan aivan kuten aikaisemmatkin kirjat. Voisin sanoa taatuksi Zafóniksi, jos hänen tyylistään tykkää, tämä kirja maistuu. 950-sivuinen järkäle tuntuu kuitenkin turhan valtavalta, eikös kirjoja voisi vähän tiiviimmin sentään kirjoittaa...

Oli miten oli, Zafón vei taas syvälle Barcelonaan ja sytytti uuden matkakuumeen. Viimeksi taisi vielä jäädä paljon näkemättä ja kokematta.

Italia lautasella

Haaveilen matkasta Italiaan ja toivon kovasti, että tämä haave toteutuisi viimeistään kesällä. Kotona maistellaan lähes ainoastaan italialaisia viinejä punaisesta Ripassosta kuplivaan Proseccoon. Joulun pyhien jälkeen Italia-fiilistely näkyi myös ruokalautasella.

Risottoa paahdetun valkosipulin ja Mascarpone-juuston kera

Tämä resepti on mukaeltu Jamie Oliverin, pasta- ja risottoidolini, Alaston kokki -reseptikirjoista. Ruoka on tulvillaan makua ja tätä minulta "tilattiin" helmikuun illanistujaisiinkin. Kuva tästä ruuasta jäi ottamatta.

2 kokonaista valkosipulia
oliiviöljyä
3 salottisipulia
400 g risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
noin litra kana- tai kasvislientä
suolaa myllystä
timjamia
2 rkl mascarpone-juustoa
100g parmesania raastettuna
100 g voita

Aloita valkosipuleista. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja paahda kokonaisia, kuorimattomia valkosipuleita noin 25 minuuttia. Kuori paahtuneet valkosipulit ja erittele ne kynsiksi. Puristele pehmeä sisus lautaselle / pieneen astiaan.

Kuumenna oliiviöljy ja freesaa silputtua sipulia muutama minuutti. Lisää riisit ja kuullota niitä pannulla myös jokunen minuutti, siten että riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää valkoviini, määrä ei ole kovin tarkka, itse ainakin kaadoin suoraan pullosta fiilispohjalta viiniä. Kaadoin viiniä myös lasiin, koska viinin maistelu kokkailun lomassa on mahtavaa.

Sekoittele ja anna viinin imeytyä riisiin. Lisää joukkoon valkosipulit ja ala lisätä lientä kauha kerrallaan ruokaan. Sekoita rauhallisesti ja anna edellisen kauhallisen imeytyä ennen seuraavan lisäämistä. Pannun pitää olla sen verran kuuma, että neste porisee hieman, muttei kiehu liian lujaa. Liemikauhallisten yhteydessä voit lisätä hieman suolaa, mutta maistele välillä, sillä itselläni tahtoo välillä risotto tulla liiankin suolaiseksi.

Tämä on rauhallista puuhaa ja lieden äärellä vierähtää helposti 20 minuuttia ja ylikin. Tämä on mielestäni mukavaa väsäilyä, varsinkin kun on viinilasillinen vierellä. Kokeile riisiä välillä, sen täytyy olla kypsää, mutta tuntua napakalta suussa. Ei siis mitään löllökypsytettyä ruokaa!

Kun risotto on kypsynyt, lisää muutama kourallinen tuoretta timjamia, mascarpone, voi ja parmesani. Sekoita ja jätä kannen alle hautumaan noin 5 minuutiksi.

Meillä risoton kanssa tarjoiltiin nopeasti paistettuja kampasimpukoita. Tämä yhdistelmä toimi loistavasti!

Tiramisu

En ole suuri jälkiruokien ja kakkujen ystävä, mutta Tiramisu maistuu välillä. Valmistan Tiramisun aina tarjoilupäivää edeltävänä iltana. Tällä kertaa kävi niin, että olen hävittänyt reseptikirjani, johon olin kirjannut Tiramisun ohjeen ja täysin vastaavaa ohjetta en onnistunut löytämään mistään lähteestä. Tämä uusi ohje osoittautui aiemman veroiseksi ja siitä tulee nyt minun vakioreseptini.

4 kananmunaa
4 rkl sokeria
400 g Mascarponea
2-3 rkl Marsala-viiniä (tai muuta jälkiruokaviiniä)
200 g Savoiardi-keksejä
1 dl espressoa tai tummaa kahvia
75 g tummaa suklaata
3-4 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset kevyesti vaahdoksi sokerin kanssa. Sekoita joukkoon Mascarpone ja viini.

Sekoita valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä valkuaisvaahto juustoseokseen.

Raasta suklaa.

Lado vuuan pohjalle keksejä. Kostuta kahvilla. Lisää runsas kerros juustoseosta. Ripottele suklaata pinnalle. Tee samanlaisia kerroksia käyttämäsi vuuan koosta riippuen 2-3.  Peitä vuoka kelmulla ja laita jääkaappiin viilentymään.

Ripottele pinnalle kaakaojauhetta ennen tarjoilua.