Askel kohti uutta

Ratkaisu on tehty. Toteutan asian, josta on juteltu useaan otteeseen viimeisten kuukausien ajan, jota olen miettinyt, odottanut, toivonut ja pelännyt.

Käännän uuden lehden, tuijotan tyhjää sivua, johon vähitellen kirjoitetaan uutta tarinaa.

Nyt siis hyppään, tämä saattaa olla ensimmäinen hyppy usean hypyn sarjassa tai sitten tämä on ainoa harppaus matkallani.

Irtisanoin asuntoni tänään. Minulla on marraskuu aikaa pakata ja valmistella. Hyvästelen pienen, rakkaan asuntoni, jossa minulla on ollut hyvä olla viimeiset puolitoista vuotta. Sanon hei näille lenkkipoluille, metsille ja kallioille. Niitä ei tarvitse hyvästellä, sillä ne ovat osa elämääni aina.

Osan tavaroistani myyn/lahjoitan, osa menee kaatopaikalle ja tärkeimmät tulevat mukaani.

Edessäni on uusi elämä omakotitalossa Loviisassa. Remonttia tehden (no siis, jotenkin olen osallisena) ja ehkä alkuun omaa paikkaani hakien. Onneksi olen kuitenkin jo sujahtanut hienosti osaksi elämää siellä. En voi olla huolissani minun sopeutumisesta tai toisten sopeutumisesta minuun.

Pitkä työmatka ei tule olemaan helppo, mutta siihen aion sopeutua. Uusia harrastuksia täytyy löytää lähialueelta, toivottavasti myös lenkki- ja kahviseuraa.

Kyllä vain hyppy on samaan aikaan kutkuttavan ihana ja pelottava. Elämässäni tuntuu kuitenkin olevan enemmän merkitystä nyt, kun tämä askel on otettu.

Tuleva kotikatuni syysasussaan.