Elämän pohdinnoista myskikurpitsakeittoon

Miksi jättäisit elämättä vain sen takia, että saatat epäonnistua? 

Tuo lause siivitti viikonlopun filosofisia pohdintojani. Lause taisi syntyä jostain toteamuksesta Vain elämää -ohjelmassa, en muista tarkaan mistä tai kuka sen sanoi. Ohjelman äärellä oli kuitenkin aikaa pysähtyä ja miettiä. Katson Vain elämää aina jälkikäteen netistä silloin, kun on "omaa aikaa". Kumppaniani ei ohjelma kiinnosta ennen kuin aikuiset ihmiset lakkaavat itkemästä televisiossa eikä hänen jälkikasvunsakaan seuraa sarjaa enää, kun ei Robin ole tällä kaudella.

Eksyin hieman... Tuo mielessäni pyörivä lause rohkaisee minua uuden elämän kynnyksellä. Parisuhde on riski, yhteen muuttaminen on isompi riski ja kyllähän noita riskejä riittää muutenkin elämässä.

Suhtaudun uuteen vaiheeseen innokkaasti, vaikka samalla hieman jännittää (pelko on jo liian vahva sana). Olen vasta vähitellen alkanut makustella sitä tosiasiaa, että muutan ja vasta nyt vähitellen olen alkanut kertoa asiasta lähipiirilleni. Suhtautuminen on ollut myönteistä ja miksei olisi, kai sitä aikuinen ihminen voi itse valintansa tehdä.

Tuohon pohdintaan ajauduin, kun yksi kaverini, joskus yläasteella hänellä oli vielä parhaan ystävän status, tätä nopeaa toimintaani paheksui. Olen pitänyt etäisyyttä kyseiseen ihmiseen juurikin siitä syystä, että hänen maailmansa tuntuu koko ajan synkältä ja toivottomalta. Maailmassa on niin paljon hyvää, ettei sitä voi katsella mustien myrskypilvien takaa.

Edelleen minua kantaa usko hyvän kierteeseen, positiiviset ajatukset tuovat positiivisia asioita. Tämä pätee myös päinvastoin, niinpä ei pidä ajatella asioita negatiivisen tai epäonnistumisten kautta. En minä täysin vaaleanpunaisessa pumpulissa elä enkä katso maailmaa hullusti rakastuneen silmin. Osaan ajatella ja käyttää järkeäni. Pelissä ei ole talouteni, ainoastaan sydämeni.

Aurinkoa myskikurpitsakeitosta

Viikonlopun voimaruoka oli tulisen makea myskikurpitsakeitto. Keitto taitaa olla ajankohtainen, ainakin näin useamman keittopäivityksen ja senpä takia intouduin lauantaina itsekin keittoa kokkaamaan.

Ainekset

1 kg myskikurpitsaa (käytin kokonaisen reilun kilon painoisen kurpitsan)
loraus oliiviöljyä
1 sipuli
inkivääriä (käytin kuivattua, tuore toki aina parempi)
savupaprikajauhetta
kuivattuja chilihiutaleita
loraus hunajaa
1 litra kasvislientä
Koskenlaskijaa (käytin koko paketin, puolikas olisi riittänyt)
persiljaa
pinnalle kurpitsansiemeniä tmv.

Valmistus

Kuori ja paloittele kurpitsat - muodolla ei ole väliä. Kurpitsan kuoriminen oli haaste, jätin sen suosiolla isännälle, joka pelkäsi minun hullunrohkean veitsenkäsittelyn johtavan sairaalakeikkaan.

Lorauta hieman oliiviöljyä pintaan ja paahda kurpitsapaloja 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Kuullota mausteita ja sipulia oliiviöljyssä. Lisää kurpitsat, hunaja ja kasvisliemi. Hauduta noin 15 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.

Lisää juusto ja anna sen sulaa keittoon. Koristele tuoreella persiljalla ja kurpitsansiemenillä. Minulla oli lisukkeena pähkinä-siemenseosta ja toimi varsin mukavasti.


Lämpöä, tulisuutta ja posititiivisuutta sullekin :)

Askel kohti uutta

Ratkaisu on tehty. Toteutan asian, josta on juteltu useaan otteeseen viimeisten kuukausien ajan, jota olen miettinyt, odottanut, toivonut ja pelännyt.

Käännän uuden lehden, tuijotan tyhjää sivua, johon vähitellen kirjoitetaan uutta tarinaa.

Nyt siis hyppään, tämä saattaa olla ensimmäinen hyppy usean hypyn sarjassa tai sitten tämä on ainoa harppaus matkallani.

Irtisanoin asuntoni tänään. Minulla on marraskuu aikaa pakata ja valmistella. Hyvästelen pienen, rakkaan asuntoni, jossa minulla on ollut hyvä olla viimeiset puolitoista vuotta. Sanon hei näille lenkkipoluille, metsille ja kallioille. Niitä ei tarvitse hyvästellä, sillä ne ovat osa elämääni aina.

Osan tavaroistani myyn/lahjoitan, osa menee kaatopaikalle ja tärkeimmät tulevat mukaani.

Edessäni on uusi elämä omakotitalossa Loviisassa. Remonttia tehden (no siis, jotenkin olen osallisena) ja ehkä alkuun omaa paikkaani hakien. Onneksi olen kuitenkin jo sujahtanut hienosti osaksi elämää siellä. En voi olla huolissani minun sopeutumisesta tai toisten sopeutumisesta minuun.

Pitkä työmatka ei tule olemaan helppo, mutta siihen aion sopeutua. Uusia harrastuksia täytyy löytää lähialueelta, toivottavasti myös lenkki- ja kahviseuraa.

Kyllä vain hyppy on samaan aikaan kutkuttavan ihana ja pelottava. Elämässäni tuntuu kuitenkin olevan enemmän merkitystä nyt, kun tämä askel on otettu.

Tuleva kotikatuni syysasussaan.

Harry Potterin maailmassa

Lontoon reissuni ykköskohde oli Warner Brosin studiot, jossa on filmattu kaikki Potter-leffat. En olisi edes tietoinen tällaisesta matkakohteesta ellen olisi työkaverilta asiasta kuullut. Jo pari vuotta sitten sovimme ystäväni kanssa, että tänä vuonna lähdemme Potterin maailmaan.

Liput studiokierrokselle varataan etukäteen. Me aloimme tehdä varauksia loppukesästä, jolloin studion sivuilta oli enää saatavilla huonoja ajankohtia syyskuun viimeiselle viikonlopulle. Saimme vinkin valmiista pakettimatkoista, jotka sisälsivät meno-paluumatkan Lontoon ja studioiden välillä sekä tietenkin kierroksen studiolla.

Golden Toursin kautta valinnanvaraa oli enemmän kuin suoraan studiolta ostettaessa ja lisäksi tuli matkustamisen helppous, kun ei tarvinnut selvittää, miten pääsisimme Lontoon ulkopuolella sijaitseville studioille. Sen verran minulle selvisi, että bussilla pääsee (joltain) juna-asemalta suoraan studioille, joten omatoiminenkin reissu onnistuu suhteellisen helposti.

Perjantaiaamuna suuntasimme Baker Streetin asemalle, jonne pääsi kätevästi suoraan meidän "kotiasemaltamme". Oikea bussipysäkki löytyi kohtuullisen matkan päästä metroasemalta. Golden Toursin komea Potter-teemainen bussi nouti meidät hieman klo 11 jälkeen ja noin puolentoista tunnin bussimatka saattoi alkaa. Bussissa virittäydyttiin oikeaan tunnelmaan katsomalla Harry Potter ja Salaisuuksien Kammiota.

Warner Brosin studioilla olimme jopa puolisen tuntia etuajassa. Tietty määrä ihmisiä otettiin kerrallaan sisään, mutta me pääsimme kyllä saman tien kierroksellemme eikä tarvinnut odotella omaa aikaamme. Kuten Lontoo-tekstissäni mainitsinkin, kaikissa turistikohteissa oli turvatarkastukset alkuun, niin täälläkin.

Harryn huone Dursleyn perheen luonaa.

Lyhyen insertin jälkeen ovet avautuivat ja saavuimme Tylypahkan suureen saliin. Tupien pöydät oli katettu ja salin päässä oli opettajien pöytä. Opettajat jo olivatkin siellä rivissä ja Dumbledore oli pitämässä tervetuliaispuhettaan.

Ensialkuun tutustuimme Tylypahkan lavasteisiin. Lavasteet, vaatteet ja esineet olivat tosiaan samat kuin elokuvissa nähdyt. Oli todella mielenkiintoista kulkea elokuvan lavasteissa. Luulen, että kokemus on mielenkiintoinen elokuvien ystävälle, vaikkei juuri Potteria sen kummemmin fanittaisikaan.

Dumbledoren työhuone

Päivi Räsäsen eikun siis Dolores Pimennon työhuone.

Kuolonsyöjät koolla.

Pääsimme myös nappaamaan luudan "ihan itsestään" maasta käteemme. Yhdellä seinustalla olisi voinut "lentää" luudalla. Se näytti aika kivalta, koska samalla screeneillä näytetiin, miten luudalla istuva henkilö saatiin lentämään erilaisissa maisemissa. Me emme käyneet luutaratsastusta kokeilemassa, mikä nyt jälkikäteen vähän harmittaa. Pitänee tehdä uusi reissu.

Uutena kohteena studioille oli avattu kielletty metsä. Kuljimme pienen matkan hämärää, usvaista metsätietä. Metsän alussa kohtasimme Hiinokan, yhden lempparini. Ikävä kyllä metsässä oli myös inhottavia asioita: hämähäkinseittejä ja niitä karmivia hämähäkkejä.

Metsästä päästiinkin sitten ensimmäiseen kauppaan, josta tarttui jo mukaan tuliaisia. Aina sorrun ostelemaan kaikenlaista, vaikka tarkoitukseni oli ostella aika hillitysti täällä...

Seuraavaksi olimmekin sitten juna-asemalla, jossa Tylypahkan juna odotteli valmiina lähtöön. Toki löytyi myös laituri 9 3/4 ja kaikki Potterin ystäväthän tietävät, miten laiturille mennään.

Asemalta löytyikin seuraava kauppa, jossa oli muun muassa Potter-tarinoista tuttuja karkkeja eli lisää shoppailua. Kotiin tuli Bertie Bott'sin joka maun rakeita (osa muuten todella pahoja), suklaasammakoita ja -kärpäsiä, suklaisia taikasauvoja sekä kurpitsatikkareita. Nämä tietenkin lähinnä tuliaisiksi, ei minulle.

Olimme etukäteen ostaneet meille kermakaljat, jotka kävimme noutamassa kahvilasta. Jouduimme maksamaan 3 puntaa lisää saadaksemme matkamuistomukit. Emmehän me itse juomaa kaivanneet, vaan tosiaan Butterbeer-mukeja. Juoma oli makeaa ja maistui ensin ihan hyvältä, kunnes tuli sokeriähky. Kyseessä on siis ihan virvoitusjuoma eikä mikään perinteinen olut.

Vaeltelimme vielä ulkolavasteissa. Näimme mm. rääkyvän röttelön, Harryn kodin Likusteritiellä (emme jonottaneet päästäksemme sisälle) sekä Poimittaislinjan bussin.

Seuraavaksi päädyimme Diagon Alleyn putiikkeja kummastelemaan. Kyllähän tuolla lavasteissa pääsi taas Potterin taikamaailmaan ja täytynee sekä lukea kirjat että katsoa leffat uudestaan.

Ja arvatkaapas mihin lopuksi päädyimme? No, kauppaan! Taas vähän lisää tuliaisia...

Kierros kestää kolme tuntia, aika on varsin riittävä. Meille tosin kävi pieni moka, menimme sekaisin lähtöajastamme. luulimme sen olevan tuntia aikaisemmin kuin se todellisuudessa oli ja kiirehdimme sen takia. Koska olimme päässeet sisälle noin puoli tuntia etuajassa, niin ei menetys onneksi ollut ihan mahdoton.

Bussin luona miespuolinen opas, joka järjesti meidät tuntia aikaisempaan bussiin, oli itsekin kuin taikamaailmasta pitkine hiuksineen ja kynsineen. Hän osoitti meille toista isoa rakennuskompleksia ja kertoi, että siellä filmataan parhaillaan Ihmeotusten ja niiden olinpaikkojen seuraavaa osaa. Olisipas ollut mukavaa käydä sielläkin. Paluumatkalla kohti Lontoota katselimme Potter-saagan ensimmäistä osaa, Viisasten kiveä.

Studioretki oli mahtava osa Lontoon matkaa ja suosittelen sitä lämpimästi. Koskaan ei voi olla liian vanha nauttimaan taikamaailmasta, tarinoista ja elokuvakulisseista.

Jos et halua lähteä studioille kiertämään, löytyy laituri 9 3/4 myös Lontoon keskustasta, King's Crossin asemalta. Laiturin vieressä on myös Harry Potter -lahjakauppa.

Ihana, rakas Lontoo

Rakkauteni Lontooseen ja koko Englantiin syttyi 90-luvulla. Ensinnäkin pidin kielestä ja englannin tunneilla sai myös pieniä tunnelmapaloja Britanniasta. Haaveilin kielikurssista Englannin rannikolla, mutta se haave kaatui rahoituksen puutteeseen. Kesän -93 tein ahkerasti töitä ja sain laitettua rahaa sivuun Lontoon matkaa varten. Syyskuussa vietin 10 päivää Lontoossa ystäväni kanssa. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani Ruotsia ja Pohjois-Norjaa lukuunottamatta, ja myös huikea kokemus. Niin ihana oli Englanti, että jo lokakuussa lensin sinne takaisin au pairiksi.

2000-luvun puolella olin tehnyt kolme eri pituista matkaa Lontooseen, sen lähiympäristöön sekä rannikolle. Viime viikonloppu oli neljäs reissu. Jokainen kerta tuntuu kotoisalta. Pidän englantilaisista kivi- ja tiilitaloista, kostean ilman luomasta vehreydestä, vahvasti läsnäolevasta historiasta ja Lontoon vilinästä. Englanti tuntuu sydämeni toiselta kodilta.

Tällä kertaa vietin pidennetyn viikonlopun ystäväni kanssa Lontoossa. Matkan pääteema oli tällä kertaa Harry Potter, mutta tulipahan nautittua Lontoon iloista muutenkin.


Harry Potter -retkestä on tulossa oma postaus.

Matkustaminen Lontooseen ja Lontoossa

Lontooseen on useita lentoja päivässä ja lentoja saa sovitettua erilaisiin budjetteihin. Norwegianin kautta saimme hyvin edulliset lennot Gatwickin lentokentälle. Mielestäni Gatwick ei ole mitenkään hankalan matkan päässä verrattuna Heathrown lentokenttäään, jonne esimerkiksi Finnair lentää. Toki sieltä pääsee metrolla Lontoon ytimeen, mutta itse lennot olisivat olleet kalliimmat kuin Norwegianilla.

Gatwickista on kaksi junavaihtoehtoa Lontooseen: halvempi vaihtoehto kulkee harvemmin ja pysähtyy useammalla asemalla, Gatwick Express hurauttaa vartin välein suoraan Victorian asemalle. Gatwickin tuloaulasta saimme kätevästi ostettua menopaluuliput Gatwick Expressiin. Lisäksi siellä oli myyntipiste Lontoon sisäisen liikenteen Oyster Cardeille. Kortille ladattiin arvoa ja se käy metroissa, lähiliikenteen junissa ja busseissa. Kortin latauspisteistä on kaikilla metroasemilla, ja niin kortin käyttö kuin latauskin sujuu helposti.

Hotellimme sijaitsi Hampsteadin kaupunginosassa, lähellä Camden Townia. Saapumispäivänä turvauduimme taksiin päästäksemme helpommalla. Taksimatka oli ainoa kokemuksemme tylystä palvelusta: kuljettajalla ei matkan lopulla tuntunut olevan aavistustakaan, missä meidän määränpäämme oli ja hän vaati meiltä opastusta oikeasta paikasta - ihan kiva näin turistina, kun olimme ensimmäistä kertaa menossa kyseiseen paikkaan. Hotelli onneksi löytyi pieneltä kadunpätkältä.

Hotelli sijaitsi hiljaisen kadun varrella.

Muuten Lontoon sisällä on helppo matkustaa. Metro kulkee todella usein ja omat reitit on helppo suunnitella selkeän metrokartan avulla. Metroasemakin löytyi suhteellisen läheltä meidän hotelliamme. Paikallisbussit ovat olleet minulle vieraampia, mutta tällä reissulla opimme käyttämään niitäkin. Paluupäivänä valitsimmekin suoran bussiyhteyden Victorian asemalle. Lontoon liikenne osaa olla hirvittävän ruuhkaista ja matkustaminen kaduilla hidasta, mutta aamuvarhaisella liikenne sujui vielä varsin jouhevasti.

Nähtävää ja tehtävää

Lontoo tarjoaa paljon kaikkea jokaiselle, nähtävää ja koettavaa riittää teattereista museoihin tai futismatsista pubeihin. Jos aikaa on vain viikonloppu, kannattaa miettiä mitä ehdottamasti haluaa nähdä ja kokea. Itse pidän erityisesti paikallisesta elämänmenosta nauttimisesta. Rakennuksia ihailen mieluummin ulkoa kuin sisältä enkä välitä tuhlata aikaani jonottamalla nähtävyyksiin.

Paddington Street Gardens

Sherlock Holmes kotikadullaan.

Carnaby Street

Terassihäppeninkiä lähellä London Eyea.

Covent Garden, Leicester Square ja Piccadilly Circus

Ei Lontoon matkaa ilman näitä paikkoja, tämä alue on täynnä elämää. Covent Gardenissa on ihanaa kierrellä, käydä pienissä putiikeissa ja tietenkin pubeissa. Bongasimme muuten myös Muumi-kaupan ja pakkohan siellä oli käydä ihailemassa muumikrääsää, vaikkei nyt Lontoosta viitsinyt tuliaisiksi Muumi-mukia ostaa.

Photo by Anni.

Punch & Judy -pubi on Lontoon tunnetuimpia pubeja ja pitäähän siellä käydä. Pubi on saanut nimensä suositun Punch & Judy -nukketeatteriesityksen mukaan, jota esitettiin aikanaan alueen kukkakauppiaiden lasten iloksi. Pubi on rakennettu 1787, joten sen seinien sisäpuolella huokuu paljon Lontoon oluenhuuruista historiaa.

Alueella on paljon katutaiteilijoita, joiden esityksiä on nautinto seurata. Perjantaina pysähdyimme seuraamaan erittäin taitavaa taikuri-/stand up -koomikkoa, jonka esitys kutkutteli nauruhermoja. Välillä täällä pääsee nauttimaan niin taitavista muusikoista, että voi vaan ihmetellä, miten he eivät ole ainakaan vielä sillä hetkellä niittäneet mainetta maailmanlaajuisesti.

Leicester Squaren ja Piccadillyn alueella on lukuisia teattereita. Vaikka ne jäivät tältä reissulta väliin, suosittelen ehdottomasti musikaalia Lontoossa, täällä saa nauttia erittäin korkeatasoisista esityksistä ja valinnan varaa riittää.

Piccadilly Circuksen "kulma" on ollut aina suosikkini. Sen hohtavat mainosvalot jaksoivat sykähdyttää minua aina vain, niinpä oli melkoinen pettymys todeta, että mainosvaloja ei enää ole. Ilmeisesti ongelmana rahoitus.

Eros-patsas, "kulma" ja Katalonialaisten mielenosoitus

London Eye

Tunnetusti pelkään korkeita paikkoja, ahtaita paikkoja ja hissejäkin. 31.12.1999 avattu London Eye oli valmistuessaan maailman korkein maailmanpyörä, nyt enää neljänneksi korkein. Se kohoaa 135 metrin korkeuteen ja tarjoaa minulle pelottavia kokemuksia niin korkeuden kuin suljetun tilan kauhun osalta.

Rohkeasti päätin kuitenkin, että sinne on mentävä - taas! Tämä oli kolmas kertani London Eyessa, mutta pelosta en pääse sitten millään. Ostin meille etukäteen London Eye Champagne Experience -liput Viator-sivuston kautta. Lippujen hinta oli noin 46 € / henkilö. Pakettiin kuului fast track -pääsy London Eyehin, oma opas/tarjoilija vaunussa sekä tietenkin lasillinen kylmää shampanjaa.

"Fast track" vähän huvitti, koska odottelua riitti silti. Vähän epäilen, että normaali jonotus olisi mennyt jopa nopeammin, mutta silloin ei tietenkään olisi ollut juomaa mukana.

London Eyesta saa hienon kokonaiskuvan Lontoon laajuudesta ja sieltä myös näkee monet päänähtävyydet. Näkymät ovat upeat erityisesti kirkkaalla säällä. Tietenkin siinä tapauksessa, että uskaltaa katsella ympärilleen. Minä tuijotin vain yhtä pistettä. tärisin ja siemailin shampanjaa. Vasta, kun vaunumme alkoi tulla alaspäin, rentouduin hitusen ja uskalsin varovasti katsoa ympärilleni.

Tower Bridge

Olen hulluna Tower Bridgeen ja myös Tower Castle on komeaa katseltavaa. Kutsun niitä yhteisnimellä Toweri. Molempia haluan ehdottomasti ihailla ulkoa, museokierrokset näihin kohteisiin eivät minua kiehdo.

Suuntasimme kohti Toweria alkuillasta, jotta voisimme nauttia siltanäkymästä illan hämärtyessä. Siltaa pitkin on vaikuttavaa kävellä Thamesin yli. On se vaan niin kaunis ja majesteettinen. Nostosilta on rakennettu uusgoottilaiseen tyyliin Viktoriaanisena aikakautena ja se valmistui vuonna 1894.

Thamesin eteläpuolelta löysimme juuri hämärän lähestyessä terassin, jonka suojissa saimme ihailla siltanäkymää viiniä siemaillen. Terassin kupeessa oli muuten sotalaiva HMS Belfast, joka toimii nyt museolaivana. Laivalla näkyi olevan jokin yksityistilaisuus meneillään juuri tuolloin, hauskalta näytti.

Siinä viinejä nauttiessamme näin ensimmäistä kertaa elämässäni, kun Toweri nousi ja päästi laivan kulkemaan alitseen. En ollut aiemmin hahmottanut, että silta ihan oikeasti toimii näin edelleen.

British Museum

Sunnuntaiaamupäivän kohteeksi valikoitui British Museum. Museo on aivan hillitön ja siellä on monia osastoja ja näyttelyitä, mutta kyllähän se niin oli, että Egypti ja muumiot kiinnostivat. Olen käynyt museossa myös 90-luvulla, silloinkin samat mielessä.

Monet Lontoon museoista ovat maksuttomia, niin myös upea British Museum. Se on mielestäni todella hienoa, sillä silloin museoissa oikeasti vieraillaan, ja kun se ei maksa mitään, voi tulla uudestaan tutustumaan eri päivinä eri osastoihin. Toki jos taskusta löytyy vähän ylimääräistä, niin museo ottaa rahalahjoituksia vastaan ja tuloja tulee myös oheistuotteiden myynnistä.

Ostoksia

Menen aina Lontoossa ihan sekaisin shoppailumahdollisuuksien kanssa. Jos olisin ollut matkassa siskoni kanssa, olisi ehkä shoppailu karannut hieman käsistä, nyt pysyin aika hyvin suunnitelmassa, joskaan en budjetissa.

Shoppailtavaa Lontoossa riittää. Kauppoja on pilvinpimein ja löytyy myös ketjuja, joita ei meillä Suomessa ole. Olin etukäteen valinnut muutaman kohteen enkä muuten poikennut niistä lainkaan. Rahat sain ihan hyvin törsättyä näinkin.

Victoria's Secret

Rakastuin Victoria's Secretiin viime syksynä New Yorkissa. Sieltä löytyy valikoimaa eri mittaluokissa. Olen heikkona kauniisiin alusvaatteisiin, niiden pitäisi olla samaan aikaan sieviä ja silti juuri oikean kokoisia. Victorialta niitä löytyy hyvän palvelun kera.

Lontoon ytimestä löytyy oikea myymälä, siis sellainen joka myy myös rintaliivejä ja sporttivaatteita jne. Hetken sain arvuutella, mistä löydän itselleni sopivat tuotteet, mutta sitten yksi myyjä löysi minut ja osasi ohjata oikeaan pisteeseen. Victoria's Secretissä pitää oppia siihen, että kaikki ei ole esillä. Jotain toki on, mutta oman koon tuotteet löytyvät laatikoista mallikappaleiden alta.

Ostoskoriin sujahti muutamat alusvaatesetit. Seuraavassa kerroksessa oli sporttivaatteiden osasto ja voi miten ihania nekin olivat... En tohtinut tuhlata 60 puntaa trikoisiin, vaikka ne olivat ihanat. College ja t-paita lähtivät sieltä kuitenkin mukaan. Yksi huppari ja toppi jäivät kummittelemaan mieleen, saatan tilata ne vielä myöhemmin netistä. Victorian nettikauppa on muuten todella kätevä, kun tietää oman kokonsa :)

Kevyesti sain 250 € tuhlattua tuolla, yritän perustella asiaa sillä, että en oikeastaan osta alusvaatteita Suomesta.

GAP

Yksi lempparikauppani, mistä löydän yleensä juuri itselleni sopivat farkut. Nyt en ollut sillä tuulella, että olisin sovitellut mitään. Löysin muutaman kivan paidan ja yhden neuletakin täältä.

Vaatteiden mitoitus vaikuttaa aika jenkkiläiseltä, sillä koko XS oli minulle aika väljä enkä edes ole mitenkään pieni, paitsi pituudeltani.

Piccadillyllä olisi ollut iso Gapin myymälä, joka jäi nyt välistä. Sinne tekisi mieli tehdä uusi retki. Kuka lähtee mukaan?

Primark

Ostoshelvettien kuningatar. Halpoja vaatteita pilvin pimein, paljon ihmisiä ja hirvittävät jonot. Täältä lupasin tuoda tuliaisia miesystäväni lapsille, joten tänne menin. Pohjakerros olisi ollut täynnä naistenvaatteita, jonain toisena hetkenä olisin nekin kolunnut ja varmasti löytänyt itselleni paljon kaikkea kivaa. Nyt päätin keskittyä lasten ja nuorten osastoihin.

Varsinkin kasvuikäisille on turhaa ostaa hillittömän kalliita vaatteita, jotka ovat kohta liian pieniä. Valikoimaa olisi voinut olla enemmänkin, mutta toki löysin onneksi kaikenlaista kivaa. Pari puntaa t-paidasta tai legginsseistä ei ole paha hinta, joten ei hirveästi tarvinnut murehtia, teinkö oikeita valintoja tai en. 50 punnalla ostin vaatesettejä mieheni kahdelle lapselle sekä veljeni tytölle.

Turistikrääsää + Hard Rock Cafe + Harrods

Olen vähän heikkona turistikrääsäkauppoihin ja aina niistä on jotain pakko ostaa. Itselleni en tällä kertaa juurikaan ostanut Lontoo-krääsää, paitsi snapsilaseja.

90-luvusta asti halunnut ostaa tämän, joten nyt oli ihan pakko :D

Lauantaina kävimme Hard Rock Cafessa. Nälkäisinä olisimme mielellään syöneetkin siellä, mutta jono oli hirvittävä. Lontoossa oli jokin koristapahtuma ja siihen liittyen tuntui olevan porukkaa iltasella liikkeellä. Kauppaan pääsimme silti ja matkaan lähti muutama t-paita.

Pääkallot on yleensä kauhistus, mutta punaisella pohjalla kelpasi. On muuten ihana paita päällä.

Sunnuntain kohteisiin kuului kuuluisa Harrodsin tavaratalo. Sielläkin kohteena turistikrääsä eli Harrods shop. En uskaltanut kuvata Harrodsissa muuta kuin pari kuvaa heidän joulupuodistaan. Ainakin aiemmin siellä oli tiukka kuvauskielto, joka on saattanut pehmentyä nyttemmin. En silti halunnut kokeilla onneani.

Muuten Harrodsilla on myynnissä sellaisia luksustuotteita, että en uskaltanut edes katsoa esimerkiksi käsilaukkuja, joita oli aseteltu esille. Tavaratalo on valtava, jos siihen lähtee oikeasti tutustumaan eli se olisi lähinnä oma retkikohteensa.

Lentokentällä tein vielä viimeiset turistiostokseni. Pimm's -juomaa oli pakko tuoda tällä kertaa kotiin. En oikein tiedä, onko se väkevää viiniä tai likööriä, mutta jotain paikallista se on. Pimm'sistä tehdään drinkki tai booli, johon tulee Spriteä (englannissa Lemonadea, joka on hieman erilaista, mutta melkein samanlaista), hedelmiä, kurkkua ja jäitä. Jos saamme järjestettyä illanistujaiset jossain vaiheessa, niin tuossa on hyvä tarjoiluidea sinne.

Minulle sattui aika mielenkiintoinen kassatäti kentällä. Hän kysyi, haluaisinko ostaa teddynallen, koska ostokseni oikeuttivat saamaan sen puoleen hintaan. En halua, vastasin. Jotenkin hän kuitenkin puhui asiat niin, että siellä on rivissä kodittomia pikkureppania enkä minä kestänyt ajatusta, joten punapaitainen nalle tuli myös matkaan.

Ruokaa

Englanti ei sinänsä ole tunnettu kulinarismin mekkana. Munuaispiiraat tai löllökypsytetyt vihannekset eivät kuulosta herkulta, mutta hyvää ruokaa on saatavilla paljon. Lontoossa on lukuisia kansainvälisiä ravintoloita ja monista pubeistakin löytyy varsin laadukasta ruokaa. Myös aamupalan syöminen ulkona tuntuu tavallisemmalta Lontoossa kuin meillä Suomessa.

Aamiaisia

Englantilainen aamiainen oli nautittava verisuonitukoksia uhmaten.

Egg's Royale, lohiversio klassikkoaamiaisesta Egg's Benedictestä

Päivällisiä

Sattumalta ateriavalintani ovat olleet aika merenelävä- ja risottopainotteisia...

Äyriäisrisottoa Sohossa.

Ohrattoa ja meriahventa German Gymnasiumissa, King's Crossin aseman lähettyvillä.

Lohta ja kvinoaa Covent Gardenissa

Äyriäisrisottoa hotellin lähettyvillä, pienessä italialaisessa ravintolassa.

Vähän myöhässä bongasin Jamie Oliver's Dinerin, jää seuraavaan kertaan.

Virkistävät lasilliset Pimm'siä.

Turvallisuus

Kyllä, kaikkien terroristi-iskujen jälkeen hirvitti hieman lähteä Lontooseen. Muutaman kerran ahdisti metrossa, mutta yritin sulkea pohdinnat mielestäni. Kaduilla en vieläkään osannut pelätä muuta kuin väärään suuntaan menevää liikennettä.

Kaikissa turistikohteissa, joissa vierailimme, oli tarkat turvatarkastukset. Se oli helpottavaa, koska ymmärsin ettei tänne voi kukaan tulla pommin tai aseen kanssa. Kun olin etukäteen kuvitellut, että joku räjäyttää London Eyen, tajusin paikanpäällä, ettei se tulisi tapahtumaan. Ainakin se olisi vaikeaa.

Ihmiset

Englannissa suuri osa on todella ystävällisiä. Asiakaspalvelu on erinomaista (paitsi taksissa) ja myös muuten ihmiset yleensä huomioivat toisiaan. Ei tarvitse kuin vilkaista karttaa tai seistä muuten tien varrella hämillään, kun joku tulee tarjoamaan apua. Ja hei, he todella tarjoavat apua ja opastavat oikeaan suuntaan, eivät yritä ryöstää sinua.

"Excuse me" ja "pardon" ovat yleisiä sanontoja, kun olet tiellä ja ihminen haluaa päästä ohitsesi. Kun tulee vahingossa törmäiltyä, saattaa molemmat pyytää toisiltaan anteeksi ystävällisen hymyn kera.