Unelmat

Mistä unelmoit? kysyin yhdeltä ihmiseltä Lapin yössä viininhuuruisen pullonpyöritys-session aikana. Sain vastaukseksi, että hänellä ei ole unelmia, hän haluaa vain elää onnellista ja rauhallista elämää. Ihan hyvä vastaus sekin ja varmasti hänelle oikea ajatus, mutta minulle unelmat ovat elämän suola tai sokeri.

Olen unelmoinut aina, joskus olen uppoutunut enemmän unelmiin kuin elämään, mikä ei tietenkään ole kauhean viisasta. Joskus nuorena unelmoin jopa tulevien lasteni elämät nimiä myöten, niitä lapsia ei lopulta edes tullutkaan. Moni muukin lapsuuden ja nuoruuden unelmista on jäänyt kokematta, mutta niiden tilalle on tullut uusia unelmia ja paljon toteutuneita haaveita.

On ollut aikoja, jolloin olen unelmoinut elämäni paremmaksi ja odottanut aikaa, jolloin asiat olisivat toisin kuin sillä hetkellä. Nyt elämäni on niin hyvää, ettei sitä tarvitse muuttaa unelmoimalla paremmaksi.

Joskus halusin kirjoittaa kirjan, halusin kovasti onnistua siinä ja päässäni vilisi useampia keskeneräisiä ideanpätkiä. "Älä kadota luovuuttasi", sanoi joku, mutta se unelma on poissa eikä palaa väkisin kutsumalla. Minulla on niin kova tarve elää, että en halua käyttää kallisarvoisia hetkiäni kammiossani kirjoittaen. Jos luovuus palaa, päästän sen sisälleni, mutta juuri nyt minulle riittää tämä blogi ja kirjoittaminen työelämässä.

Unelmoin edelleen, en enää todellisuutta paetakseni vaan asettaakseni itselleni tavoitteita. Nykyään keskityn unelmia enemmän elämiseen, pienistä asioista ja tavallisesta arjesta nauttimiseen. Mutta tavallinen elämä tarvitsee piristysruiskeita, unelmat ja päämäärät auttavat tarpomaan läpi harmaiden päivien.

Ei minulla oikeastaan ole tällä hetkellä kovinkaan suuria unelmia. Unelmani ovat pieniä ja suurimman osan tulen niistä toteuttamaankin. Onhan minulla haave omasta puutalosta ja pienestä puutarhasta tai pienestä asunnosta keskellä kaupunkia, mutta silti olen niin tyytyväinen nykyiseen elämääni, että annan unelman uinua rauhassa. Muut unelmat taitavatkin olla matkaunelmia, joita aion toteuttaa matka kerrallaan. Syksyllä ehdin vielä taivaltaa Lontoon vilinässä ja ensi kesänä olen aika varmasti Italian lämmössä... Noiden reissujen väliinkin olisi kivaa saada pieni matka, mutta talven tavoitteena olisi sisustaa kotiani vihdoin vähän kivemmaksi. Niin ja unelmoinhan minä myös aurinkoisista kesäpäivistä, tähän kesään on mahtunut liian vähän niitä lämpimiä päiviä.

On mukavaa, että on tavoitteita ja myös jotain, mitä odottaa.

Pitkään haaveilin Converseista ja nyt sellaiset löytyy jaloistani.

Matkalla Slovakiassa 7: Päivä Bratislavassa

Vietin viimeistä Slovakian reissupäivääni viikko sitten Bratislavaa kierrellen. Päivä oli lämmin, jo yhdeksän jälkeen 26 astetta. Pilvisyyden takia lämpö tuntui miellyttävältä siitäkin huolimatta, että raahasin perässäni matkalaukkuani, jota en viitsinyt jättää hotellille säilytykseen - hotelli oli väärässä suunnassa määränpäähäni eli lentokenttäbussin pysäkkiin nähden.

Aamun aherrus tuli hoidettua kapealla jalkakäytävällä kukkulaa ylöspäin kohti huipulla komeilevaa Bratislavan linnaa. Linnan puutarhassa oli jo aamuvarhain muitakin, nimittäin lauma aasialaisia turisteja kameroineen. Niin, kyllähän minäkin kuvasin linnaa, puutarhaa, Tonavaa ja modernia kaupunkia joen toisella puolen.

Bratislavan linna

Tonava ja Novy Most -sillan näköalatasanne. Tämän lähemmäs reunaa en uskaltautunut kuvaamaan...

Linnalta matka jatkui kapeaa kujaa alaspäin kohti vanhaa kaupunkia. Matkalaukun kuljettaminen mukulakivillä on kieltämättä haastavaa, mutta yllättävän kivuttomasti selviydyin koko päivästä laukkuni kanssa.

Päivän ensimmäinen tavoitteeni oli löytää matkalaukulle kotelo, johon saan nimi- ja osoitetietoni. Tehtävä oli helpompi kuin uskalsin toivoa: vanhasta kaupungista löytyi aivan ihana liike, jossa myytiin kaikenlaista tavaraa ja siellähän noita "koteloita" oli pilvin pimein.

In Vivo - kaikenlaista tavaraa koriste-esineistä koruihin ja vintage-vaatteisiin...

Matkalaukkuun uusi nimilappu, maailma on täynnä seikkailuja...

Vähän tuliaisia minulle...

Sitten vähän katujen ja kujien kiertelyä, patsasbongausta - oli melkoista kilpailua päästä kuvaamaan aasialaisten turistien ja paikallisten koululaisryhmien hyökätessä samaan aikaan samaan kohteeseen.

Napoleonin sotamies.

ja minä

Tosielämään perustuva ystävällinen herrasmies "Schöne Náci

Sushilounaan (parempaa sushia olen saanut Helsingissä) jälkeen ylitin Tonavan Novy Most -siltaa (Uusi silta) pitkin ja menin Aquapark-ostoskeskukseen. Olin siinä käsityksessä, että lentokenttäbussini lähtee keskuksen luota. Mikäs siinä kauppoja kierrellessä ja alennusmyynneistä nauttien. Vahingossa mukaan sattui rento lyhyt mekko - ostohetkellä en ollut varma, oliko se paita, tunika tai mekko, enkä tiedä varsinaista tarkoitusta vieläkään, mutta minulle se on mekko sekä SuperDryn liikkeestä mukava t-paita ja collegetakki. Yhdet collegepöksytkin olisivat päätyneet mukaani Adidaksen myymälästä, mutta kun kukaan ei tullut minua kassalle palvelemaan, jäivät housut kauppaan.

Olin ostanut busslipun Wienin lentokentälle Flixbussin sovelluksella. Lippu maksoi vain 5 € ja oli tietenkin kätevää, että matkalippu oli kätevästi kännykässä. Bussipysäkin nimi on Einsteinnova ja jotenkin minä einstein sain käsityksen, että bussi menee tosiaan ostoskeskuksen luota. Onneksi lähdin etsimään pysäkkiä ja tunti ennen bussin lähtöä ja selvisi, että pysäkille olisi noin 20 minuutin kävelymatka. Kun saamani ohjeetkin olivat melko epäselvät, meinasi epätoivo iskeä moottoritien varrella kulkiessani. Kauppakeskuksen infon tyttö käytti sanaa busstation, joten etsin jonkinnäköistä asemaa ja karttasovellus paljasti vain sen, että moottoritie taisi olla nimeltään Einsteinnova. Pohdin jo matkustavani taksilla Wieniin - ei kai se sen kalliimpaa ole kuin Porvoosta Helsinkiin taksilla eli about satasen. Voi sitä iloa, kun lopulta löysin bussipysäkin, jonka nimi oli Einsteinnova. Pysäkillä oli joitain lentokenttä-mainoksiakin ja sinne alkoi kokoontua muitakin ihmisiä matkalaukkuineen. Olin löytänyt pysäkkini 20 minuuttia ennen bussin lähtöä. Kaikki hyvin siis!

Matkaväsymys painoi jo, mutta mitäs bongasinkaan heti porteista lentokentän ostosparatiisiin saapuessani - Victoria's Secretin tietenkin. Taas kävin ostelemassa lisää hepeniä...

"Low budget" -vuoristoseikkailuni tuli melkoisen kalliiksi. Shoppailla ei pitänyt juuri lainkaan ja lopulta rahaa meni ostoksiin noin 300-400 €, mutta kerranhan tässä eletään :D

Onneksi lento Wienistä Helsinkiin oli nopea ja aikataulussaan. Helsinki-Vantaan kentällä oli vastassa oma muruni kaverinsa kanssa, koska heti seuraavana aamuna alkoi uusi matka kotimaassa.

Matkalla Slovakiassa 6: Ensikosketus Bratislavaan

Olin helpottunut jättäessäni tänään vuoriston taakseni. En tarkoita sitä, etteikö siellä olisi hienoa ja suosittelen Tatra-vuoria ehdottomasti kaikille. Olin vain liian pitkään siellä yksikseni ilman kummempaa tekemistä. Saatan tulla jonain päivänä takaisin, varsinkin majapaikka Tatranska Lomnicassa oli aivan mieletön, mutta vastaavaa reissua en kyllä tee yksin.

Matkustin junalla ensin Strbske Plesosta Popradiin, missä minulla oli reilu tunti aikaa odotella Bratislavan junaa. Halusin pelata varman päälle enkä halunnut stressiefektiä liian tiukasta vaihdosta. Pieni kurkistus Popradiin kertoi, että minun olisi kannattanut käyttää yksi vuoristopäivä Popradiin tutustuen. Niin en kuitenkaan tehnyt.

Junamatka Bratislavaan kesti hieman vajaan neljä tuntia. Vaikka matka oli ajallisesti rankka, voin kertoa että kumpuilevat vuoristomaisemat (äh, en koskaan ole varma, mikä on vuori ja mikä kukkula) jatkuivat aina Bratislavaan saakka. Näkyi siis vuoria, kukkulan huipulla olevia linnoja, oli auringonkukkapeltoja, viehättäviä kyliä ja hieman jokimaisemaakin. Kaunista!

Olin onneksi saanut maps.me-karttasovelluksen toimimaan ja pystyin sen avulla suunnistamaan helposti rautatieasemalta kilometrin matkan hotellilleni, Hotelli Tatraan - vuoristoteema jatkuu siis hotellin nimessä. Hotellirakennus ei nyt itsessään ole kummoinen, mutta todella lähellä kaikkea ja tilat ovat siistit ja palvelu varsin ystävällistä. Sain respassa myös drinkkilipun hotellin baariin, käytin sen lähes ensitöikseni :)

Keskusaukio.

Presidentin linna.

Kello oli jo yli viisi ja tajusin, että en ollut syönyt mitään hotelliaamiaisen jälkeen. Suunnistin Bratislavan vanhaan kaupunkiin - vain kivenheiton päähän hotellilta - ja aloin etsiä itselleni sopivaa ravintolaa. Yritin etsiä yhtä tiettyä matkakirjassani mainittua italialaisravintolaa, mutta en löytänyt sitä, vaikka oikealla kadulla pörräsinkin. Ravintolathan voivat vaihtua, mutta sen vieressä olisi pitänyt olla eräs patsas ja luulisi, ettei patsaat juurikaan vaihda paikkaa... Bratislavassa on paljon veikeitä patsaita turisteja ja paikallisiakin ilahduttamassa. Niitä haluaisin tällä alle vuorokauden pyörähdykselläni onnistua bongailemaan.

Cumil-putkimies

No, mutta siihen ruokaan. Täytyy myöntää, että mieleni ei kaivannut lainkaan grillattua kanaa missään muodossa (sitä on tullut syötyä monena päivänä) eikä ranskalaisia (parina päivänä) eikä slovakialaista ruokaa. Sydämeni huusi hyvän italialaisen perään ja löysin ravintola Primin, joka muuten myös mainittiin matkakirjassani. Ensimmäisenä sain eteeni Aperol Sprizin ja sitten aloin tutkailla runsasta valikoimaa välimerellistä ruokaa. Tilasin pasta-annoksen, johon kuului paahdettua valkosipulia, simpukoita, katkarapuja, kalaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Valinta oli loistava, ruoka oli aivan mahtavaa. Eihän tuo herkutteluni halvaksi tullut, kun oli pakko vielä toinen Aperolkin tilata, mutta sen arvoista kuitenkin.

Heti hyvän ruuan ja parin drinkin jälkeen tuli sorruttua hieman turistikaupan houkutuksiinkin. Sen jälkeen kiertelin vielä vähän vanhankaupungin katuja ja kujia. Nautin eloisasta ja aika kansainvälisestä tunnelmasta. Ensimmäisen kerran matkani aikana kuulin myös suomea :D Yhdellä kujalla taas oli vieri vieressä irlantilaisia ja skottilaisia baareja ja siellä kuului kovasti irkku- ja brittiaksenttia. Istahdin vielä yhdelle terassille ennen paluutani hotellille ja blogin pariin.

Iltamyssy keskusaukiolla ja sitten hotellille.

Huomenna onkin sitten ohjelmassa Bratislavan linnalla käyminen, lisää vanhan kaupungin kiertelyä, Tonavan ylittäminen (niin, tiesittehän, että Tonava halkoo myös Bratislavaa) ja kauppakeskuksen hakeminen, jonka luota jostain lähtee bussi lentokentälle. Ajatuksena toki on käydä hieman kaupoissa ennen 15:40 lähtevään bussiin kiiruhtamista. Tähän mennessä olen joka aamu herännyt niin aikaisin, että jos samat merkit pitävät paikkansa, olen ehtinyt ennen kolmea tehdä jo kaiken suunnitellun ja ehkä törsännytkin itseni vararikkoon.

Bratislavassa voisi varmasti hyvin viettää parikin päivää. Itselläni vaan alkaa olla olo jo malttamaton tuon kotiinpaluun suhteen...

Bratislavassa on hellettä, joten keskityn nyt kuitenkin nauttimaan siitä, Pohjois-Suomeen on luvassa +10 astetta, kun me menemme sinne ja minä kun olin suunnitellut lähteväni viikonloppuna lavatansseihin kukkamekossa ja sandaaleissa... Kohti perinteistä Suomea ja itsellen eksottiista lappia ja lavatansseja :D

Matkalla Slovakiassa 5: Strbske Pleso

Kun maailmassa jaettiin kieliä, jäi suuri osa itäblokin maita ilman vokaaleja ja he joutuivat kehittelemään mielettömiä konsonanttihirviöitä. Lisäksi heillä on kirjainten päällä kaikenlaisia hattuja ja heittomerkkejä, joita en yritäkään viljellä näihin paikannimiin.

Tällaiseen konsonanttihirviöön saavuin tänään. Strbske Pleso, se muuten kuulostaa yllättävän pehmeältä ja soljuvalta, kun paikalliset sen sanovat, he lisäilevät kuitenkin puhekieleen mukaan vokaaleja tai muita pehmentäviä äänteitä.

Tänään oli todella harmaa ja sateinen aamupäivä, olin melko varma etteivät pilvet väistyisi koko päivänä. Pilvet onnistuivat peittämään vuoretkin paikka paikoin täysin näkyvistä. Olin erittäin kiitollinen, että sijoitin hyvään ulkoilutakkiin, ilman sitä olisin ollut tänään kuin uitettu koira. Pääsin Tatranska Lomnicasta junalla Stary Smokovecin kautta tänne Strbske Seloon. Matka kulki mutkitellen vuorenrinnettä vihreän metsän keskellä. Tuntui ihan korvissakin, että aloimme nousta korkealle. Strbske Pleso sijaitsee 1355 metrin korkeudessa, kun Tatranska Lomnica sijaitsee vain 850 metrin korkeudessa.

Ensimmäinen reaktioni tähän paikkaan oli "hyi kauhistus!". Juna-asema harmaassa sadesäässä toi mieleeni Neuvostoliiton eikä ympäröivät hotellirakennuksetkaan oikein vakuuttaneet minua. Ihmettelin jo, missä on se kaunis matkaesitteiden Strbske Pleso, jossa on ihana vuorten ympäröimä järvimaisema.

Kännykän kartan avulla lähdin suunnistamaan hotellilleni, mutta sateessa karttaa oli vaikeaa pitää alussa esillä ja kävelin väärään suuntaan, rinteessä matkalaukkua perässä vetäen. Sitten kun sain suuntaa korjattua, sammui puhelin tuosta vain. Ei siis karttaa enää, fiilispohjalta vain ja samalla jännitin, tuleeko puhelimeeni vielä eloa vai vietänkö loppumatkani ilman yhteyksiä koti-Suomeen.

Niin vain onnistuin pääsemään oikealle tielle ja samalla sadekin lakkasi, pilvet kaikkosivat ja näin vuoret. Ei tämä ehkä niin huonoa olisikaan. En ollut aamulla syönyt juuri mitään, joten ei ihmekään, että olin vähän äreä. Tukevan lounaan jälkeen näin elämän taas paljon valoisampana.

Näkymä parvekkeelta tällä kertaa.

Hotellihuoneeni on yhdeksännessä kerroksessa, minulla on oma parveke ja näkymä vuorille. Toisella puolella aulasta on uskomattoman kaunis näkymä järvelle ja toisille vuorille, en tiedä kuuluvatko ne Ylä-Tatraan vai mahtaako siellä olla Ala-Tatra. Kyllä vain, molemmat vuoristot täältä löytyvät ja sitten on vielä Fatra.

Vuoria näkyy myös järven toisella puolella.

Kävely järven ympäri oli ihana, luulisi että olen järviä nähnyt kylliksi, mutta kyllä jaksoin tätäkin maisemaa ihailla. Yksi asia, mitä olin Slovakian reissullani kaivannut, on vesi. Rannikon kasvattina tuntuu hassulta, kun ei näe vettä missään. Sunnuntaina on tiedossa juoksulenkki järven ympäri.

Asun kylpylähotelli Patriassa, niinpä siis kävin kylpylänkin puolella. Vierailuni jäi tosin lyhyeksi, koska en ymmärtänyt paikallisia kylpyläkäytäntöjä ja hermohan siinä meni. Odotin, että kylpyläosastolla on myös kuntosali, kuten meillä Haikkoossa. Mutta kun kysyin "gymiä" sain vain tyhjän katseen... Marssin pukuhuoneisiin, jotka olivat yhteiset miehille ja naisille. Heitin kylpytakkini alla olleet salivaatteet pukukaappiin (bikinit olivat salikamojen alla) ja läväytin oven kiinni - vasta siinä vaiheessa tajusin, ettei minulla ollut mitään avainta kaappiin. Käväisin suihkussa, ne olivat naisille ja miehille erikseen ja kävelin kylpyläosaston aulan läpi uima-altaalle. Altaalla pulikoin hetken ja siirryin sitten "Wellness"-puolelle, jossa oli porealtaita ja saunoja. Porealtaassa oli runsaasti ihmisiä samoin oleskelualueella, saunoissa en nähnyt ketään, mutta jokaisessa oli kieltomerkki, ettei uimapuvussa saa mennä sinne. Ehkä olisi pitänyt siis riisua uikkarit jossain, ehkä vessassa, kun kaikille yhteisissä tiloissa oltiin ja ehkä sinne saunaan sitten kuitenkin mentäisiin pyyhe päällä tai jotain. Vaikka olen suomalaisen avoimesta saunakulttuurista kotoisin eikä sekasaunat ole hirvitys, niin vieraalla maalla ja vieraiden ihmisten joukossa vähän turhan kiusallista.... Jätin saunat ja porealtaat, kävin vielä kerran uimassa ja sitten luimistellen respaan kertomaan ongelmastani, kun vaatteeni ovat kaapissa lukkojen takana. Nyt vasta ilmeni, että pukukopit oli tarkoitettu niille, jotka eivät asu hotelissa. Ehkäpä rohkenen huomenna käydä tuolla uudestaan ainakin uimassa.

Hintataso on Stbske Plesossa korkeampi kuin se oli oleskellessani Tatranska Lomnicassa. Vaikka ei nyt ihan Suomen hintoihin päästä, on hintaerot huikeat. Toki söin ensimmäistä kertaa ruuan pitkän kaavan mukaan eli alkuruuan, pääruuan ja lasin viiniä, mutta hinta oli silti reilusti enemmän kuin vastaava kokonaisuus olisi ollut Tatranskassa. Epäonnisen kylpyläreissun jälkeen päätin käydä vielä hotellin aulabaarissa viinillä tai drinkillä ja lukea jonkin aikaa siellä kirjaa. Langaton nettikin toimii täällä vain aulatiloissa... Kun olen nyt ihastunut Aperol Spriziin, niin katsoin listalta ensin sen. Juoma maksoi yli 8 euroa, kun olen Slovakian reissullani maksanut siitä alle neljä euroa, ei kiitos! Lasi valkoviiniäkin maksoi 5 euroa, pitkin hampain kärsi tuon ja olihan hinta kuitenkin Suomen hintoja edullisempi. Taisin olla kaukaa viisas, kun ostin aamulla mukaani oikein hyväksi havaitsemaani slovakialaista punaviiniä ja pullon hintakin oli reilu 2 euroa.

Lukunurkkaukseni.

Koska ulkona on melko viileää eikä sen vuoksi parvekkeellakaan ole mukavaa istua, löysin itselleni paikan parvekkeen luona olevan lipaston päältä. Siinä on mukavaa lukea kirjaa, siemailla viiniä ja tuijottaa vuoria. Vähän vaan jännitän, että kyllä kai lipasto on sen verran tukevaa tekoa, että se kestää painoni. Olisihan se hurjaa selitellä, että tuli vähän rikottua huonekaluja hotellihuoneessa..

Koti-ikävä <3

Painosta voidaankin siirtyä sujuvasti minua painavaan asiaan. Kaikesta matkailun ihanuudesta ja ympäröivästä kauneudesta huolimatta, odotan kipeästi kotiinpaluuta. Kahdeksan päivän irtiotto nyt vaan tuntuu liian pitkältä.

Olisihan se helppoa huidella tukka hulmuten vuorilla, jos kotona ei olisi mitään tai siis ketään odottamassa. En seurustellut matkaa varatessani ja sen takia tuntui hyvältä idealta olla mahdollisimman pitkään reissussa. Mutta kun tilanteet muuttuvat ja nyt on jo kamala ikävä toisen luo. Tietenkin pyrin nauttimaan reissustakin, kun täällä nyt olen ja onhan täällä hienoa. Odotan silti todella paljon tiistai-iltaa Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun voin kapsahtaa rakkaani kainaloon ja pääsemme seuraavana päivänä yhdessä matkalle Pohjois-Suomeen.