Ylellisyyttä, laatuaikaa ja hemmottelua

Onni on oma sisko, varsinkin sellainen, joka on läheinen huolimatta ikäerosta tai siitä, että olemme kasvaneet eri kodeissa tai siitä, että meillä on yhteinen isä, mutta eri äidit. Onni on sisko, jolle voi uskoutua, jonka kanssa voi pitää hauskaa ja jonka kanssa voi matkustella.

Tällä kertaa vietimme tyttöjen hemmotteluviikonlopun täällä minun kotimaisemissa Haikkoossa. Siinäpä olikin ohjelmaa, kun yritin selittää mitä eroa on Haikolla ja Haikkoolla. Niillä on ihan olennainen ero: Haikko, joka taivutetaan Haiko, on kartano ja Haikkoo, joka taivutetaan Haikkoo, on kylä. Haikko sijaitsee Haikkoossa. Selkeää.

Siskokset perusasioiden äärellä Paahtimossa.

Perjantaina piti pyörähtää Vanhassa Porvoossa ja tietenkin Porvoon Paahtimossa nauttimassa kuplivaa. Nautittua tuli: lasi, toinen ja kolmaskin, kunnes pääsimme minun luo syömään - ja nauttimaan lisää kuplivaa.

Ylellinen lauantai Haikossa

Aamuvirkkuna pidin hyvin huolen, että siskokin heräsi edes suhteellisen ajoissa sen jälkeen, kun itse olin ehtinyt nauttia pannullisen kahvia. Pieni palohälytys (hälytin on kamalan herkkä, todellista vaaraa ei koettu) ja someen jaettu kuva aamupalasta sai siskon lopulta heräämään.

Aamiainenhan on päivän tärkein ateria.

Runsaan aamupalan jälkeen reippailimme metsä- ja merenrantalenkillä. Luotimme siihen, että reipas kävely saa nautitut kalorit katoamaan.

Ja sitten siiihen todelliseen hemmotteluun, olimme varanneet day spa -paketit Haikon kartanolla eli siirryimme Haikkoosta Haikoon. Pakettiimme kuului allasosaston käyttö, kylpytakit ja -tossut, lounas ja puolen tunnin hieronta.

Ihmeesti sitä oli bikinikunnossa, kun ei liikaa pohtinut, miltä niissä bikineissä näyttää. Ympäristö oli ylellinen, kylpylärakennus itsessään on melkoisen ankea, mutta sisällä on tyylikästä. Respan palvelu oli ystävällistä ja meidät opastettiin kylpylän tiloihin. 

Uiminen, löhöily lämpö- ja porealtaissa sekä lämmin höyrysauna tekivät olosta raukean rennon. Ihanaa oloa vielä siivitti Spa Loungessa nautittu ylihintainen kuohuviini. Palvelu oli laiskan pulskeaa, vaikka olimme Loungen ainoat asiakkaat. Siinä olisi varaa ryhdistäytyä noilla hinnoilla.

Kylpyläpäivän kruunasi hieronta, joka olikin ihan omaa luokkaansa. Rentoina ja raukeina pukeuduimme ja siirryimme kartanon puolelle nauttimaan lasit cavaa.

Kartanonrouvat iltaviihteellä

Palasimme kartanolta minun luokseni valmistautumaan iltaan. Vähän lisää kuohuvaa sekä pientä napostelua samalla kun laittauduimme.

Ettei nyt vaan riistäytynyt tyttöjen ilta käsistä.

Pari huoletonta kuukautta aiheutti sen, että maaliskuussa ostamani kesämekko ei mennytkään kiinni! Varasuunnitelma löytyi vanhasta koltusta, mutta uusilla kultasandaaleilla sain vähän uutta ilmettä.

Pynttäytyneenä takaisin kartanolle. Hovimestari otti meidät ystävällisesti vastaan ja ohjasi meidät kartanosaliin. Netissä ilmoittamani toive sijainnin suhteen oli huomioitu ja pääsimme ikkunoiden läheisyyteen hieman korkeammalle parvelle istumaan. Sieltä sitten pystyi tarkkailemaan koko ravintolasalia.

Kun nyt kerran ylellistä hemmottelupäivää vietettiin, niin illallisenkaan suhteen emme pihtailleet. Tilasimme menut viinipaketteineen ja toki alkuun piti nauttia myös lasit cavaa. Olo oli kuin ruhtinattarella kauniissa ympäristössä, valkoisten pöytäliinojen ja hopea-astioiden äärellä.

Parsakeittoa alkuun.

Savustettua lohta ja korvasienikastiketta.

Illan kruunasi Romanovin mansikat.

Kuten kuvistakin näkee, annosten esteettisyyteen oli panostettu. Ja niin oli panostettu myös makuun, erittäin herkullista ruokaa. Annokset ovat melko isoja, en jaksanut syödä kaikkea pääruokaa, varsinkaan kun yritin saada tilaa myös jälkiruualle.

Viinit oli hyvin valittu kunkin annoksen yhteyteen. Vähän kyllä tuli juomisen määrässä liioiteltua ja sehän kostautui viimeistään seuraavana päivänä.

Mistäköhän lasista seuraavaksi joisi?

Naapuripöydässä istui pariskunta, jonka oli kannattanut valita paikka riidellä jostain muualta. Alussa näytti olevan pientä flirttiä ja viinilaseilla skoolaamista, mutta alkoholiannosten lisääntyessä alkoi draamavaihe: korotettuja ääniä, rumia sanoja ja kyyneleitä. Viinipäissämme ei voinut kuin vilkuilla ja alkaa lopulta nauraa pariskunnalle. Ei vaivihkaan ja huomaamatta, vaan taisin olla kaksin kerroin tuolillani ja nauroin niin, että kyyneleet valuivat silmistäni. Pariskunta taisi ymmärtää vihjeen ja poistui vähin äänin.

Hyvät ihmiset, Haikon Kartano on tarkoitettu iloisten hetkien viettoon, hyviin hetkiin läheisten kanssa tai romanttisen illanviettoon rakkaan kanssa. Julkinen riitely vie nautinnon toisten illasta, joten ne asiat kannattaa hoitaa muualla.

Yhtä kaikki, takana on ihana hemmotteluviikonloppu, joka tarjosi luksusta arjen keskelle ja paljon naurua.

Hei hei bikinikunto, mutta mä olen okei

Bikinikausi voisi alkaa Suomessa aikaisemmin eli tarkemmin heti neljä viikkoa vuodenvaihteen jälkeen, kun minulla on vielä intoa treenata ja syödä viisaasti. Olin tammikuussa lähellä bikinikuntoa ja unelmapainokin oli todella lähellä, mutta mutta... elämä vei tai itsekuri petti.

Vähän hymy hyytynyt...

Nyt bikinikunto on jo etäinen haave, juuri kun kesä on alkamaisillaan. Ei jaksa tiukka ruokavalion noudattaminen huvittaa, aterioiden suunnittelu ei ole onnistunut ja sitten vielä, kun ei se kuiva kanantissikään tahdo maistua. Toisaalta onneksi sipsit, karkit ynnä muut epäterveelliset herkut eivät oikein maistu nekään. Käynhän minä toki lenkillä, ainakin viikonloppuisin ja eilenkin, vaikka oli vasta tiistai. Salillakin käyn välillä, mutta puhti ei vaan tahdo riittää lähteä toiselle puolelle kaupunkia nostamaan rautaa.

En minä nyt kamalasti ole lihonnut, kun samat vaatteet menevät edelleen päälle, Ehkä kaikkein tiukimmat farkut tuntuvat aavistuksen kireiltä. Onneksi ihan vähän vaan enkä minä aio enempää itseäni lihottaa. 

Kun bikinikunnon saavuttaminen ja erityisesti sen ylläpito on niin vaikeaa, ajattelin lopettaa. Jospas minun on tarkoitus olla juuri tämän kokoinen ja mallinen kuin olen. Minullahan on hyvä olo, ainakin melkein hyvä olo ja tunnen itseni hyväksytyksi tällaisena kuin olen. Ainakin läheiseni hyväksyvät minut tällaisena, mutta tietenkin on vielä tärkeämpää hyväksyä itse itsensä sellaisena kuin on. 

Maanantaina rohkenin pukeutua ihan uuteen mekkoon töihin mennessä. En ollut ihan varma, tykkäänkö siitä vai en, ihanan naisellinen se kyllä on. Hieman ehkä avonainen kaula-aukosta ja mietin välillä tursuaako dekolteesta liikaa tavaraa ulos. Musta-valkoisen hihattoman mekon kaverina oli vaaleanpunainen nahkatakki. Asukokonaisuuteni sai häkellyttävän paljon kehuja työkavereilta. Paitsi sitten... Kun yksi kaveri kehui vaatteitani, katsoi toinen päästä varpaisiin ja sanoi jotain siihen suuntaan, että vaaleanpunainen tekee porsaan näköiseksi. Hieman hän muotoili sanomaansa niin, että se ei olisi kohdistunut minuun, mutta minua se silti vähän riipaisi. Onhan itsetuntoni sentään kohtuullisen rautainen, mutta kuitenkin... Vaatteet piilotin visusti kaappiin ja katsotaan, uskallanko kaivaa ne esiin toistekin.

Viikonloppuna on tiedossa day spa -päivä kylpylässä. Olen päättänyt olla silloin bikinikunnossa ihan tällaisena kuin olen. Jos en ole puuma tai merenneito, olen sitten uiva possu. Ihan vakavasti otettuna, olen ihan okei itseni kanssa. Viikonloppua odotan innolla, saan viettää laatuaikaa siskoni kanssa ylellisesti kylpylä- ja kartanotunnelmissa omilla kotinurkillani, Haikon kartanolla.

Tähkää hyvässä seurassa

En tunnustaudu Tähkä-faniksi, en ainakaan ollut sitä aiemmin. Minulla oli vuosia sitten kausi, jolloin kuuntelin paljon Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta. Kävin bändiä kerran katsomassakin Virgin Oilissa. Ikävät, keski-ikäiset kukkamekkotädit yrittivät tulla minun eteeni, mutta ystäväni esti tämän hyökkäyksen ja piti huolen, että näen bändin. Keikka on jäänyt mieleeni erittäin hyvänä, mutta silti jossain vaiheessa kyllästyin bändiin. Jo ennen kuin Lauri Tähkä lähti omille teilleen.

Ystäväni pyysi minua mukaan Lauri Tähkän konserttiin Hartwall Areenalle. Hän oli lähdössä konserttiin tyttöporukalla, mutta yksi joutui perumaan ja minä päädyin ostamaan hänen lippunsa. Eihän se Tähkä kuitenkaan hassumpi ole ja olisihan se mukavaa olla välillä sosiaalinen ja lähteä ulos. Olin täysin tietämätön Tähkän kiertueesta ja erityisesti siitä, että hän oli onnistunut myymään loppuun Hartwall Areenan - 10.000 ihmistä kuuntelemassa häntä!

Skål, menojuomaa tarvitaan!

Sattui vielä upea kesäinen päivä, joten mikäs sen mukavampaa. En ollut aiemmin ollut tässä tyttöporukassa enkä oikein osannut varautua siihen, mikä olisi meininki. Autossa matkalla Helsinkiin yllätyinkin, kun kuoharipullo poksahti auki. Mainitaan nyt tässä välissä, että meillä oli kuski, joka ei osallistunut kuoharin maisteluun. Yhdellä oli myös mukana omia siidereitä ja toisella punaviinipullo, josta pääsin osalliseksi myös. Itse en ollut tajunnut ottaa mukaan "menojuomaa".

Mitenköhän tavallinen suomalainen laulaja osaa ottaa yleisönsä valtavalla areenalla? Mielestäni erittäin hyvin. Tähkä tai Late, kuten fanit sanovat veti hienon shown ja porukka katsomossakin oli hyvin mukana. Vanhat Elonkerjuun aikaiset biisit kuulostivat taas hyvältä ja raikkaalta, pidin niiden positiivisesta sävystä. Uusi Tähkäkin toimi, oli myös herkkiä balladeja, mutta onneksi ne sekoittuivat sinne hyvän mielen musiikin joukkoon. Mukana oli myös vierailevia tähtiä: Tuure Kilpeläinen, Anna Puu ja Mikael Gabriel.

Meitä oli monta

Oli se Late tuolla

Seuraavaksi, jos minua pyydetään tyttöporukalla jonnekin keikalle tuonne Isolle Kirkolle, ymmärrän kuvion paremmin. Automatkalle mukaan menojuomaa ja keikan jälkeen ilta ei vielä pääty, vaan sitten on varauduttava baarikeikkaan. Tällä kertaa minulta jäi jatkot väliin.

Minussa heräsi pieni Tähkä-fani ja tänään Spotifyssani onkin soinut Lauri Tähkää.

Lapseton, silti nainen

Tätä aihetta pyörittelen välillä mielessäni, vaikka aihe on syttymisherkkä, erityisesti jos ei ajattele asiaa "oikeiden normien" mukaisesti. Lapsettomuus on monelle kipeä asia ja ymmärrän sen hyvin. Tämä ei ole elämänohje muille, tämä on vain minuun itseeni liittyvää ajattelua.

Koska minulla ei ole lapsia, minun pitää asiaa jotenkin selitellä tai pyydellä anteeksi. Teen sitä siis itsekin, koska välillä ajattelen itsekin, että jotain hämärää ja "väärää" tässä täytyy olla. Lapsettomuus ei ole oma valintani, mutta se miten asiaan suhtaudun on. En koe surua tai katkeruutta lapsettomuudesta. Joskus se on ympäristölleni suurempi ongelma kuin minulle, mutta onneksi lähelläni oleville ihmisille tämä ei ole mikään numero.

Eräänä päivänä, jonkun ikäkriisin yhteydessä kymmenkunta vuotta sitten havahduin siihen, että aika rientää. Silloin päätin mielessäni, että minun täytyy hyväksyä se, että minusta ei välttämättä tule äitiä. Uskokaa tai älkää, tuolla päätöksellä minä käsittelin tämän aiheen. Tuohon aikaan toki oli vielä se pieni mahdollisuus olemassa, mutta keskityin enemmän elämiseen kuin asian pohtimiseen liikaa.

Mielestäni olen kokonainen ja ehjä, 100-prosenttisesti nainen ilman lapsiakin. Elämäni täyttää muut asiat kuin äitiys enkä edes ole pahoillani siitä. Kun mittarissa on jo yli 40-vuotta on vuosia sitten loppunut se viimeinenkin pohdinta asiasta. Yhtään kyyneltä en ole vierittänyt lapsettomuuden vuoksi. En tunne katkeruutta enkä kateutta, olen aidosti iloinen ystävieni ja sisarusteni lapsista. Seuraan myös todella mielelläni heidän kasvuaan ja kehitystään. Erityisesti veljeni tyttären kanssa pyrin viettämään mahdollisimman paljon laatuaikaa. Eräs "kohtalotoveri" ilmaisi asian niin hyvin, että käytän sitä itsekin: minulla ei ole lapsia, mutta elämässäni on lapsia.

Viihdyn elämässäni aivan loistavasti, olen onnellinen ja tasapainoinen. Totta kai joskus on tilanteita, jolloin olo on ulkopuolinen. Naisten illanistujaisissa keskustelu saattaa kääntyä lapsiin, äitien arkeen ja huoliin, siinä vain yrittää kuunnella, kunnes kyllästyn siihenkin ja keskityn viinin lipittelyyn. Vähän sama tilanne, kun töissä keskustelu kääntyy autoihin, paitsi että silloin ei voi turvautua viiniin. Kun ystävä- ja tuttavapiiri alkaa olla minun ikäistä, synnytyskokemuksista ei enää onneksi illanistujaisissa puhuta.

Minua ärsyttää silloin, kun lapsettomuus heitetään kasvoilleni syytteen tavoin: "Helppoahan sun on käyttää rahaa ja aikaa liikuntaan, matkustamiseen tai uusien ihmisten tapaamiseen, kun sulla ei ole lapsia" tai "Ei sinussa voi olla syvyyttä, koska et ole kokenut vanhemmuutta". Yhtä ärsyttävää on, että vieläkin minulta saatetaan kysyä, olenko raskaana, jos olen kipeä tai sanotaan, että kyllä sinä vieläkin voit saada lapsia. Hei, minä olen 42-vuotias, vaikka se biologisesti saattaisi olla mahdollista, en todellakaan halua tässä iässä kokea vauva-arkea!

Samalla kun näitä asioita mietin, päätän että en enää selittele anteeksipyydellen lapsettomuuttani. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Elän täysilä ja vähän itsekkäästi, ihan vain sen takia, että minä voin niin tehdä. Täytyy voida olla onnellinen niillä edellytyksillä, mitä elämä on meille antanut. Hyväksytään myös muut ihmiset ja heidän valintansa tai kohtalonsa.

Keväisiä hetkiä ja pieniä ostoksia Porvoossa

Eihän tätä ihanaa Porvoota voi olla hehkuttamatta vieläkään! Porvoo on parhaimmillaan kesällä ja jo ensimmäisinä keväisinä päivinä, kun terassit aukeavat ja ihmiset palaavat vanhan kaupungin kaduille. Lauantai oli juuri sellainen päivä ja kaupungille suuntasin minäkin.

Ensimmäinen kohde oli vintagea sekä 50-lukua hehkuva Doris & Duke. Se on pieni liike täynnä kaikkea kivaa pikkuesineistä vaatteisiin, laukkuihin ja kenkiin. Osa kierrätettyä, osa ei. Hinnat ei niin edulliset, mutta voi miten ihanaa ja somaa. Valitettavasti ei tullut otettua valokuvia liikkeestä, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Hieman jäi harmittamaan, kun olisin löytänyt sieltä aivan ihanat vaaleanpunaiset, kuviolliset nilkkurit, mutta pienin koko oli 37 - aivan liian suuret pikkuruiselle jalalleni.

No, sitten lisää kiertelyä Vanhassa Porvoossa. Ihmisiä oli kivasti liikkeellä jo varhain, valistunut arvaukseni on se, että iso osa oli tullut muualta päiväretkelle Porvooseen, mutta varmasti siellä oli muitakin paikallisia kuin minä.

Nyt halusin käydä siirtomaatavaraliike Skafferissa, jossa myydään kaikenlaista kivaa syötävää erilaisista makeisista luomunäkkileipään, hilloja, sinappeja sekä lukuisia teelaatuja. Teen takia menin sinne ja ostin kaksi pientä purkkia irtoteetä; vanilja-jasmiinia sekä mansikka-ruusua. Vaniljateetä nautimme tänään aamuisen rantalenkin jälkeen. Aion seuraavaksi hakea ison purkin samaista teetä, tuota ihanan pehmeää nautintoa. Ja ne rouhean näköiset teen lehdet ja vaniljankukat - kaunista... Heräteostoksena mukaan lähti myös italialaisia, rosmariinilla maustettuja suolakeksejä.

Toisella puolella katua oli vaatteita ja asusteita myyvä Cisar. Tarkoitus ei ollut tällä erää mennä sinne, mutta näin ikkunalla aivan ihanat valkoiset kengät. Sisälle piti mennä tutustumaan tarjontaan. Valitettavasti ihailemiani kenkiä ei ollut minun kokoa valkoisina. Mustat löytyivät, mutta ensin ajattelin jättää ne kaupan hyllylle. Hetken hyllyjä kierreltyäni päädyin kuitenkin ottamaan mukaani mukavat, pitsillä ja niiteillä koristetut kengät.

Jalkani ovat ongelmalliset, vaikka ne ovat pienikokoiset, eivät kengät välttämättä sujahda minulle kuin lasikenkä Tuhkimon jalkaan. Rakenteellinen ongelma tekee sen, että monissa kengissä koen vain suunnatonta tuskaa, sen takia hyvien kenkien löytäminen on ensiarvoisen tärkeää. Hyväksyn myös sen, että kenkiin voi laittaa rahaa, löytääkseen hyvät ja nätit kengät, jotka eivät ihan näyttäisi terveyssandaaleilta.

Meille aamuvirkuille tuli nälkä jo ennen puoltapäivää. Olin itse syönyt kevyen aamupalan, jonka kulutin juoksulenkillä. Kumppanini ei ollut vielä syönyt mitään. Olimmekin ensimmäisinä raapimassa Porvoon ja ehkä koko eteläisen Suomen parhaan pizzapaikan ovea. Aivan vanhan Porvoon sydämestä löytyy Gabriel 1763, jossa tehdään ihania gourmet-pizzoja ja muutkin ruuat ovat siellä todella hyviä. Suosittelen myös heidän omatekoista focaccialeipää. Söin tällä kertaa pizzan, jossa oli scampeja, manchego-juustoa ja kirsikkatomaatteja. Totta kai asiaan kuului myös lasillinen viiniä.

Tämä kuva on toiselta pizzakäynniltä ja eri pizzasta, tällä kertaa jäi kuva ottamatta.

Päivän ohjelmassa oli vielä viritellä parvekkeeni kattoon koukkuja amppeleja ja kynttilälyhtyjä varten. Kotimatkalla kävimme puutarhamyymälässä, josta löysin pari kivannäköistä, harmaata amppeliruukkua - vihaan niitä muoviruukkuja, joissa kukka-amppeleita myydään. Vaikka löytämäni ruukut olivat muovia nekin, ne eivät kuitenkään näyttäneet muoviselta. Kukkia en vielä uskalla ostaa, koska yöt ovat kylmiä ja vaihteeksi on takatalvea luvassa. Sormet kyllä jo syyhyävät laittamaan parveketta kesäkuntoon. Parvekkeelleni paistaa aamuaurinko ja olen jo parina aamuna nauttinutkin aamukahvini parvekkeella, vielä vilttiin ja kääriytyneenä.

Löysin myös tällaisen ison lyhdyn parveketta somistamaan.

Aamukahvipaikkani odottaa vielä kukkia.

Illalla olikin sitten mukavaa nautiskella antipastojen ja viinin äärellä.

Ihanaa pientä naposteltavaa, huomaathan että chorizot on aseteltu sydämen muotoon.