Merielämää

Rakas kesä, kiitos kun tulit tänä vuonna tänne ihan oikeasti. Ainakin nyt toukokuussa olemme saaneet nauttia lämmöstäsi ja ihanasta auringosta. Kestän senkin, että olen joutunut samalla kärsimään ikävästä kesäflunssasta, joka alkaa onneksi olemaan ohi.

Rento kesänainen uusissa hiuksissa.

Olin viime viikon kuin kissa pistoksissa. Talomme edessä odotti vene kesähuoltoa ja minä taas odotin veneilemään pääsyä. Mies puhdisti ja maalasi pohjan ja pesi veneen sisältä ja ulkona. Kärsimättömänä odotin hetkeä, jolloin laskisimme veneen vesille ja pääsisin paistattelemaan päivää kannella veneen lipuaessa sulavasti pitkin Loviisanlahtea. Kuohuviinikin odotti kylmässä ensimmäistä veneretkeämme.

Lauantaina oli mielettömän hieno, helteinen päivä. Mutta mitä minä tein? Vietin yli neljä tuntia kampaajalla! Meillä oli kunnon perheaika, koska käymme koko perhe samalla parturi-kampaajalla. Arvioin aikataulut yltiöoptimistisesti niin, että miehen ja lasten hiukset hoituisivat siinä ajassa, kun minulla on värit päässä. No, ihan niin sujuvasti asia ei hoitunut, niinpä parin tunnin kampaamoreissu venyt neljään.

Vaikka olen viihtynyt kylmän vaaleissa hiuksissani, halusin kesää kohti jotain lämpimämpää. Raitoihini tulikin lämpimän aprikoosin ja kullan sävyä. Kampaaja kiharsi hiukseni, joten viikonlopun vietin viehkona käkkäräpäänä.

Sinä aikana, kun minä vielä istuin kampaajalla, oli vene vihdoin puhdistettu. Vene rantaan ja samalla kävimme hampurilaisilla Loviisan Laivasillalla. Oli muuten kolmas kerta viikon sisällä. Loviisan ravintolatarjonta ei minua vakuuta, mutta Laivasillan hampurilaiset ovat erinomaisia.

Valitettavasti oli jo alkuilta emmekä lähteneet suunnitellulle veneretkelle. Oli tyytyminen pieneen pyrähdykseen merellä, sen verran että saimme veneen laskupaikalta laituripaikalleen.

Veneretkelle varaamani Prosseccon kyllä nautin iltapäivän ja illan aikana 😄

Sunnuntai sitten olikin pilvisempi ja melko tuulinen, vaikka kohtuullisen lämmintä olikin. Mutta kun veneretkelle oltiin päätetty lähteä, niin retkelle lähdettiin. Bikineitä ei tarvinnut laittaa päälle ja hellemekon ja sandaalitkin jouduin vaihtamaan farkkuihin ja tennareihin. Turhaan olin varustautunut kertoimen 30 aurinkorasvoilla.

Olin haaveillut paahtavasta helteestä ja jopa pulahtamisesta mereen. Yleensä uskaltaudun veteen vasta joskus heinäkuussa, mutta olin valmis tekemään poikkeuksen.

Pakkasimme mukaan eväitä, piknikhuovan ja kalastusvehkeet. Veneen suuntasimme Svartholman linnoitussaarelle, joka tuli viime kesänä koluttua moneen kertaan.

Loviisan kaupunki ei suuressa viisaudessaan ollut vielä laittanut saarta kuntoon matkailijoille. Laitureita ei oltu kiinnitetty paikoilleen eikä saarella tietenkään ollut mitään palveluitakaan. Koko toukokuu on ollut niin kesäinen, ja Suomen kesä aina arvaamaton, joten kannattaisi ottaa kaikki matkailuvaltit käyttöön heti kun sää sallii.

Laituri ei ollut vielä löytänyt omaa paikkaansa.

Löysimme paikan, jonne saimme veneen parkkiin. Saarella oli vain meidän perhe ja pesiviä lintuja. Tuuli oli niin kova, että emme tohtineet sytyttää nuotiota grillipaikalla. Nautimme evääksi tuomamme siiderit ja pillimehut rannalla pienen saarikierroksen jälkeen. Onneksi ei nälkä edes vaivannut, joten eväsmakkarat pystyimme hyvin grillaamaan vasta kotona.

Svartholma on aina vierailemisen arvoinen, varmasti tänä kesänäkin on vielä monta retkeä edessä, ainakin jos aurinko jaksaa paistaa ja vierasvenelaituritkin olisivat tarpeen.

Aitoa ranskalaista siideriä, maku oikeista omenoista.

Retken lopuksi jäi vessan ovi käteen...

Jääkiekkomatkalla Tanskassa

Joskus työ tarjoaa yllättäviä mahdollisuuksia, nyt tein neljän päivän työmatkan jääkiekon MM-kisoihin, Tanskaan. Vapaa-ajan ja työajan raja on häilyvä, kun olet matkaemäntänä ja tietenkin koko ajan on muistettava olla oman yrityksen edustaja. Etukäteen jännitin miten kaltaiseni introvertti selviää useamman päivän edustustilaisuudesta, jossa omiin oloihin vetäytyminen oli muutaman tunnin pikkutaukoja lukuunottamatta mahdotonta.

Jääkiekko ei liity mitenkään yrityksemme toimialaan, mutta vuosi sitten järjestimme yhteistyössä kilpailun, jonka pääpalkintona oli matka tämän vuoden MM-kisoihin. Kilpailun voitti jääkiekkoa elävä ja hengittävä isä-poika-tiimi. Jotenkin tulin avanneeksi viime vuoden puolella joskus suuren suuni ja tarjouduin lähtemään yrityksemme edustajaksi matkalle muun muassa somettamaan tunnelmia. Matkaan lähti myös meidän yrityksestämme toinen henkilö, joka ei ollut kovin tuttu minulle entuudestaan sekä pari mediayhtiön edustajaa.

Lähdimme matkaan alkuillasta helatorstaina. Huomasin heti, että meillä oli mitä parhain kuuden hengen porukka ja sama tunne kantoi läpi kisamatkan. Ei siis hätää sen puoleen. Meillä oli pakettimatka kisaturisteille ja jo tilauslennolla näimme jääkiekkofanituksen huonompia ilmöitä. Muutama herra oli jo menomatkalla tuhannen päissään, yhdellä ei edes housut pysyneet jalassa ja osan matkasta hän matkusti pää penkillä ja paljaat jalat ilmassa. Toinen taas oksenteli koneessa. Ikävintä oli, että nämä pahimmat apinat olivat meidän lapsivieraamme takana. Onneksi pahimmat örveltäjät siirtyivät Tanskassa Herningiin vievään bussiin, kun meidän seurueemme majoittui Århusiin.

Olin pyytänyt itselleni yhden hengen huoneen, ajattelin että voin välillä vetäytyä kammiooni ja voisin pitää taukoa sosiaalisuudesta. Hotelli oli kuitenkin tehnyt joitakin kömmähdyksiä ja yksi niistä oli se, että jaoinkin huoneeni työkaverini kanssa. Selvitettävää riitti muutenkin, joten en viitsinyt huomautella meidän huonejärjestelyistämme. Olemme kuitenkin samanikäiset naiset ja jo menomatkalla tulimme niin hyvin toimeen, että päättelin meidän pärjäävän.

Kisatunnelmaa

Lauantaina ja sunnuntaina siirryimme VIP-kuljetuksella tunnin ajomatkan päähän Herningiin, jossa Suomen alkusarjan ottelut pelattiin. Olin ollut kaukaa viisas ja tosiaan pyytänyt meidän seurueellemme omaa kuljetusta, jotta välttyisimme viettämästä aikaa liian humalaisten kisaturistien kanssa. Kännisekoilut kun eivät ole mitään mukavaa katsottavaa lapselle.

Meillä oli kisa-alueella myös pääsy VIP-alueelle, jossa pääsimme nauttimaan buffet-pöydän antimista, viinistä ja muista virvokkeista ennen ottelua, erätauoilla ja ottelun jälkeenkin. Tilassa pääsin myös bongailemaan jääkiekkolegendoja, mutta harmi että yksi kuuluisan Hupu-Tupu-Lupu -ketjun edustaja jäi uupumaan.

Jäähallilla ja sen ympäristössä oli riemukas kisatunnelma. Fanzonella oli erilaisia pelipisteitä, joissa meidän vieraamme pääsivät osallistumaan muun muassa sählyotteluun. Suomalaisilla oli hyvä yhteishenki päällä, mutta riitti sitä tsemppihenkeä vastustajajoukkueenkin fanien kanssa.

Tuli todistettua yksi voitto ja yksi tappio. Lauantaina halli oli turvoksissa porukkaa ja tunnelmaa, mutta sunnuntaina jouduimme valitettavasti katsomaan tyhjiä penkkirivejä, joka vaikutti itse kisatunnelmaankin. Toki fiiliksiä latisti hieman myös Suomen tiukka tappio Saksalle.

Livenä jääkiekko on parasta, varsinkin kun pelataan maailmanmestaruudesta. Tämä oli ensimmäinen kertani MM-kisoissa, mutta toivon todella, että pääsen vielä uudestaan. Seuraavan kerran en kylläkään lähde työreissulle ja ehdottomasti haluan oman mieheni mukaan. Ensi vuonna kisat ovat Slovakiassa ja hieman jo unelmoin matkasta Bratislavaan tai Kosiceen.

Upea Århus

Oli vaikeaa suunnitella vaatetusta matkalle, sääennusteet eivät edes luvanneet kovin hyvää viikonloppua Tanskaan, vaikka lopulta saimme nauttia ihanan aurinkoisista päivistä. Lämmintä riitti enkä minä ollut edes kaivanut kotona kesävaatteita esille. Untuvatakki oli liikaa, mutta ohuen ohut neule oli hyvä lisä t-paidan kaveriksi.

Majoituimme aivan Århusin keskustassa. Enpä ole koskaan ajatellut, että haluaisin matkustaa Århusiin, mutta nyt sen koettuani voin lämpimästi suositella sitä matkakohteena. Århus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki, silti niin pieni ja kompakti, että kaikki on kävelymatkan päässä.

Meillä oli useampana päivänä hyvin aikaa tutustua kaupunkiin, välillä kaikki yhdessä ja välillä pienempinä ryhminä. Keskustassa oli kävelykatu, jonka varrella oli ihania vaate- ja sisustuskauppoja. Tanskalainen design on kaunista ja kaupoissa oli ihanaa hypistellä kaikenlaista. Joitakin vaatelöytöjä lähti matkalta kotiinkin, mutta sisustustavarat saivat jäädä. Hintataso oli mielestäni jotakuinkin Suomen luokkaa.

Minä ja työkaverini tutustuimme kaupungin merelliseen puoleen ja upeisiin lehtimetsäpuistoihin juoksulenkeillä. Kanavan ranta taas oli täynnä ravintoloita ja baareja, joissa tuli hieman vierailtua perjantaina, sitten myöhemmin meidän 10 km lenkin jälkeen. Sunnuntaina sivistimme itseämme Aros-museossa, jossa oli sekä vanhaa että modernia taidetta. Museorakennuksen ylimmässä kerroksessa oli monivärinen lasirengas, johon pääsi kävelemään ja ihastelemaan huikeita maisemia. Taas yksi minulle liian korkea paikka, joka pelotti, mutta silti kävelin kierroksen läpi. Miten saatoin pelätä kymppikerroksessa niin paljon, kun olen kuitenkin valloittanut korkeampia vuoria, ollut New Yorkissa pilvenpiirtäjän huipulla ja kokenut myös korkealle nousevan London Eyen.

Århusista jäi vielä kokematta latinalaiskorttelit ja street food -market. Luulen kuitenkin, että jos vielä Tanskaan matkustan, on seuraava kohde Kööpenhamina.

Kuuminta hottia Tanskassa, kohta myös Suomessa?

Introvertti selviytyi hyvin sosiaalisesta "koettelemuksesta". Meidän ryhmämme oli niin rentoa ja aktiivista, että ei siinä ehtinyt jännittää eikä edes kokea sosiaalista ahdistusta. Matkasta jäi mukavat muistot ja hienoja ihmisiä elämään jollain tasolla. Kuitenkin yksi vapaapäivä matkan jälkeen tuntui liian vähältä, olisi ollut mukavampaa ehtiä rauhoittua kotona pari päivää, jäihän minulta normaali viikonloppu välistä. Edessä on kolme normaalia työpäivää ja sitten pääsen viettämään viikonloppua tavallisten kotiaskareiden ja yhteisten herkutteluhetkien parissa.

Luksusta arkeen

Välillä tarvitsee piristystä tavalliseen arkeen. Tekee hyvää irtaantua tutuista ympyröistä, vain nauttia ja rentoutua.

Me pidimme miniloman vain puolen tunnin ajomatkan päässä kotoamme, Haikon Kartanossa. Haikko tarjoaa ylelliset puitteet astua hetkeksi toiseen maailmaan. Me varasimme Kartanolomapaketin, joka sisälsi yöpymisen hulppeassa Imperial-huoneessa kartanossa, kylpylän käytön, kolmen ruokalajin illallisen ja kuohuviiniaamiaisen.

Pieni huomionosoitus, josta tulee hyvä mieli.

Tuossa vuoteessa oli aika aatelinen olo.

Haikon Kartano on meille entuudestaan tuttu ja tärkeä paikka. Mieheni on yöpynyt siellä useampaan otteeseen, ja minä olen kotoisin kartanon lähettyviltä. Ensimmäiset kunnon treffimmekin oli kartanolla.

Lauantaina kirjauduimme hotelliin ja hetken vain haukoimme henkeä valtavassa, ylellisessä huoneessamme. Imperial-huoneet on remontoitu kahdesta pienestä huoneesta. Tilavassa huoneessa on oma oleskelualue, kultakehyksiset peilit ja katosvuode. Myös kylpyhuone on ylellinen ja tilava. Hulppea parveke kiertää koko kulmahuoneen leveyden. Parvekekalusteita ei valitettavasti oltu vielä tuotu parvekkeelle. Nyt kun kohdalle sattui lämmin viikonloppu, olisi ollut mukavaa istuskella ulkosalla.

Tassuttelimne kylpytakeissa ja tohveleissa kartanon aulaan samaan aikaan, kun juhlavasti pukeutuneet ihmiset valmistautuivat häiden viettoon.

Kylpylä on kaunis ja tyylikäs sekin. Ei mikään suuren suuri, mutta viihtyisä. Sieltä löytyy uima-allas, poreallas, lämminvesiallas ja kylmäallas. Tavalliset saunat ovat erikseen miehille ja naisille. Yhteisissä tiloissa on miellyttävä aromisauna, höyrysauna ja uv-sauna. Kylpylässä en tohtinut kulkea kameran kanssa...

Satuimme kylpylään sellaiseen aikaan, että väkeä oli melko paljon. Seuraavaksi ajoitamme kylpylöinnin vähän myöhäisemmäksi, jos tilaa olisi sitten enemmän. Pääsimme toki nauttimaan porealtaasta ja saunoista. Baarista haimme juomat, joita nautiskelimme kylpylän lepoalueella.

Spa Lounge ja virvokkeet. Lasit olivat muovia ja niiden kanssa sai mennä myös kylpyläosastolle nautiskelemaan.

Hotellihuoneessa ehdimme katsoa jääkiekon mm-kisojen Suomen avauspelin. Minä nautin samalla shampanjaa, pieni lahjapullo, jonka toin mukanani.

Erätaukojen aikana sain laitettua itseni iltakuntoon. Illallisvaraus oli sopivasti kahdeksalta, jolloin olimme ehtineet katsoa ottelun loppuun ja tuuleteltua hetken Suomen voittoa.

Pienet poseeraukset parvekkeella.

Haikon Kartanon ruokaa olen hehkuttanut ennenkin. Ruokalista vaihtuu sesongeittain. Aina se on ollut erinomaista ja annokset kauniita, eivätkä mitään pieniä.

Meidän pakettiimme kuului Haikko-menu ja tilasimme alkujuomien lisäksi viinipaketit. On ihanaa nauttia illallinen niin, että joka ruokalajille on oma, tarkasti mietitty viininsä. Taas kokonaisuus oli pettämätön.

Pöytäliina vaihdetaan aina puhtaaseen asiakkaiden välissä  ja pöytä on koreasti katettu valmiiksi.

Kirjolohta, kananmunaa ja anjovismajoneesia sekä Corte Giara Soavea juomana. Todella erinomaista.

Klassikkoannos, savustettua Haikon härkää yrttivoi- ja pikkelsikastikkeella sekä Belpasso-viiniä. Taas nappivalinta.

Ihanan raikas jälkiruoka: mehustettua raparperia ja mansikkaa valkosuklaavaahdolla. Juomana Asti Tosti -kuohuviiniä.

Vielä iltadrinkit Keltaisessa Salissa. Minulle Aperol Spriz ja miehelle Gin Tonic.

Ilta saapuu Haikoon.

Vessaselfie vielä illan päätteeksi.

Alunperin suunnittelimme, että käymme ensin aamu-uinnilla ja sitten aamiaiselle. Nukuimme lopulta sen verran pitkään, että lähdimme sittenkin ensimmäiseksi aamupalle.

Meidät ohjattiin kartanovieraille tarkoitettuun rauhalliseen kabinettiin, josta meille oli varattu ikkunapöytä. Pöytään oli katettu aterimet ja kupit valmiiksi sekä kankaiset lautasiinat. Hovimestari tarjosi meille alkuun lasilliset kuohuviiniä.

Tätä voisin sanoa kunnon aamunaloitukseksi.

Aamiainen haettiin buffetin puolelta. Ihanan runsas valikoima tarjosi kaikkea mahdollista. Minä iloitsin erityisesti tuoreesta hedelmäsalaatista. Kabinettimme puolella oli valikoima tuoremehuja, makeita herkkuja ja tuoreita vadelmia. Tarjoilija kaatoi meille kahvia ja toi hopeisessa kermakossa maitoa sekä jätti meille pienen kahvitermoksen pöytään. Kahvi muuten oli tummaa paahtoa ja sopivan pehmeän makuista.

Aamupalaa tuli syötyä riittävästi, tilaa ei ollut enää lämpimille ruuille eikä myöskään letuille, joita olisi myös ollut tarjolla. Hetken jouduimme sulattelemaan huoneessa, minä tosin nautin shampanjani loppuun fiilistellen hulppealla parvekkeellamme...

Näkymät meidän parvekkeeltamme ja toki myös lasi shampanjaa.

Sitten uudestaan altaille ja porukkaa oli taas aika paljon. Pääsimme kuitenkin pulahtamaan uima-altaaseen ja nautimme siellä olevista hierontapisteistä. Kovista selkävaivoista kärsivä mieheni totesi, että vesihieronta poisti särkyä.

Aika arvokashan tuo irtiotto arjesta oli. Samalla summalla olisimme voineet viettää viikonlopun vaikkapa Prahassa, tosin emme Haikon kaltaisessa hotellissa. Totesimme kuitenkin, että reissu oli rahan arvoinen eikä suinkaan jää viimeiseksi visiitiksi Haikon Kartanoon. Aiomme myös seurata tarjouksia, jos onnistuisimme saamaan vaikkapa kokonaisen viikonlopun kohtuulliseen hintaan. Suosittelen ehdottomasti yöpymistä kartanon puolella. Kylpylärakennus on vaatimattomampi ja sen huoneet ovat perustasoa, tosin tämä perustuu mielikuvaan ja kuulopuheisiin. En ole tutustunut koskaan kylpyläpuolen huoneisiin. Palvelu oli ystävällistä, meidät otettiin hyvin huomioon ja henkilökunta sai meidät tuntemaan itsemme tervetulleeksi.

Sunnuntai oli kaunis ja ihanan miniloman jälkeen riitti energiaa. Niinpä suunnistimme vielä taimiostoksille ja pääsin istuttamaan ensimmäisiä kesäkukkia pihalle. Siivosimme pihaa muutenkin talven jäljiltä ja laitoimme myös perunamaan kuntoon. Vielä riittää pihalla kaikenlaista puuhaa, mutta olemme päättäneet edetä projekteissa vähitellen ilman paineita.