Koiranelämää

Yllätys, tulin linjoille, vaikka lukijat on varmaan jo kaikonneet kuukausien hiljaiselon jälkeen 😀

Meillä on koira! Näin ne meidän vakaat päätökset, että lemmikkiä ei meidän taloon tule, unohtuivat. Reilu kuukausi sitten meille muutti shetlanninlammaskoira, Pepsi. Silloin, kun leikittelimme koira-ajatuksella, sheltti oli vahva suosikkirotumme. Minä ja mieheni pidämme isoista koirista, mutta lapset toivoivat pientä koiraa. Sheltti tuntui sopivalta kompromissilta: keskikokoinen, kiltti ja aktiivinen. Ja onhan se myös todella kaunis rotu!

Pepsi on 6-vuotias rouva, joka tuli kasvattajalta meille sijoitukseen ja kuntokuurille. Ihana koira, joskaan ei ihan niin aktiivinen kuin odotin. Luonteeltaan laiska ja ahne koiramme tuli meille reilusti ylipainoisena ja huonossa fyysisessä kunnossa. Luonteeltaan hän on kyllä onneksi kiltti ja iloinen.

Pepsi painoi 13,1 kiloa meille tullessa.

Ensimmäiset päivät olivat hankalia, Pepsi reagoi muutokseen unohtamalla hetkeksi sisäsiisteyden. Tarpeet eivät millään tulleet alkuun lenkillä eikä pihalla vapaana, vaan matolle. Olimme ymmärtäväisiä, koska muutos oli rankka ja niinhän se tilanne sitten normalisoituikin.

Kasvattajan luona oli iso piha, jossa koirat saivat temmeltää vapaana, se oli niiden liikuntaa. Meidän Pepsimme vaan oli niin patalaiska, ettei hän vaivautunut juoksentelemaan, vaan kävi aina pötkölleen lähelle ovea. Ruokailussa hän ei säästellyt ja söi varmuudeksi toistenkin ruuat.

Meidän luona totuteltiin hihnassa kävelyyn. Pepsi osaa kävellä hienosti vierellä, mutta kunto ei kestä kovin pitkiä lenkkejä. Ensimmäisenä päivänä erehdyimme mieheni kanssa tekemään neljän kilometrin rantalenkin, jonka jälkeen Pepsi oli aivan puhki ja liikkui vaivalloisesti. Ymmärsimme sitten tehdä useampia lyhyitä lenkkejä päivässä.

Kunto onneksi kohenee päivä päivältä. Ruokailu sujuu hyvin, vaikka diettikuivamuonasta Pepsi kieltäytyi. Muutaman paastopäivän jälkeen annoimme periksi ja aloimme antaa tavallista märkäruokaa aamuin illoin, välillä mukana on kotiruokaakin. Pidämme annokset kohtuullisen pieninä. Herkkuja eli purutikkuja tai oikeita luita Pepsi saa silloin tällöin, pitäähän dietilläkin välillä herkutella. Herkkupäivä on yleensä silloin, kun on tehty pitkä lenkki tai on tapahtunut muuta erityistä, kuten kynsien leikkuu tai suihkussa käynti...

Jos ei muuten maistu...

Vaikka tuota painoa on, niin Pepsillä on tausta näyttelykoirana, sen vuoksi hän varmaan käveleekin niin kiltisti vierellä. Pepsi on kaunis ja hänellä on jopa sheltiksi erittäin runsas turkki. Pepsi on yhtä sertiä vaille muotovalio, mutta näyttelyura on nyt ohi.

Kuukaudessa paino on pudonnut 12,2 kiloon.

Kuva Pepsin näyttelyajoilta, aika muhkea normipainoisenakin.