Marraskuun toinen sunnuntai

Moi! Nyt on maanantaiaamu, heräsin 4.45 ja istun 5.40 lähteneessä bussissa kohti Helsinkiä. Tällaiset herätykset tulevat kohta olemaan arkeani neljänä päivänä viikossa. Onneksi saan pitää yhden päivän etänä, yleensä keskiviikkoisin, jottei aikaiset herätykset kävisi liian raskaiksi. Aamupalan söin bussissa ja laukussa on miehen laittamat eväät lounaaksi. Niin, on muuten aika ihanaa.

Eilen oli isänpäivä. Ei sitä ihmeemmin juhlittu, vähän mietin olisiko pitänyt miehen lasten kanssa kokata tai leipoa jotain, mutta isäntä lopulta hoiti ruuan valmistamisen. Siivosin sentäs keittiön.

Aamulla lapset tulivat "herättelemään" isänsä. Me tosin jo löhöilimme sängyllä telkkaria katsomassa ja olimme nauttineet pannullisen kahviakin. Mies sai lasten askartelemat kortit ja lahjat. Hyvin perinteistä siis. Mutta tiedättekö mitä? Miehen tytär antoi minullekin itse tehdyn kortin! Se oli aika ihanaa ja liikuttavaa. Nyt olen saanut ihan oman isänpäiväkortin!

Nyt minut on toivotettu ihan kirjallisestikin tervetulleeksi uuteen kotiin :)

Ostimme muuten Kotkan Prismasta Afrikan Tähteen Retkikunnat -lisäosan, joka tuo peliin uutta haastetta ja se kestää normaalia peliä kauemmin. Afrikan Tähden parissa meni lauantai-ilta ja sunnuntaiaamupäivä.

Olen alkanut kotiutua Loviisaan ja etsinyt vähän omia juttuja sieltä. Kuntosalijäsenyyden hommasin pari viikkoa sitten ja lauantaina kävinkin salilla treenailemassa. Sunnuntainakin piti mennä, mutta harmaa sää liimasi vastustamattomasti sohvalle.

Harmaalla säällä myös karkit vetävät puoleensa. Me istuimme mukavasti katsomaan jääkiekkoa omien karkkirasioiden ja kokiksen kera.

Joulukin lähenee, edelleenkään en ole maailman suurin joulufani eikä ole miestystävänikään, mutta tietenkin kunnon perinteinen joulu järjestetään eikä viedä lapsilta jouluiloa. Siskoni toteutti tänä vuonna toisen kerran joulukalenterin miehelleen. Olin unohtanut tämän idean ennen kuin luin siskon blogia. Jospa minäkin tekisin tuollaisen ensi vuonna...

Tuntematon ja Kino Marilyn

Kino Marilyn on vanhassa kerrostalossa sijaitseva nostalginen leffateatteri. Teatteri on yksityinen, paikallisen yrittäjän pyörittämä. Tunnelma ei ole ainakaan 2010-luvulta, mutta laitteisto on ihan kohdallaan ja ohjelmistossa uusimpia elokuvia. Vähän rajoittaa se, että Marilynissä on vain yksi sali ja yleensä vain yksi näytös / päivä.

Tästä Loviisan paikallisesta helmestä on ollut puhetta jo pitkään. Kun sitten Tuntematon Sotilas tuli leffateatteriin, ehdotin että se täytyisi ehdottomasti nähdä mennyttä aikaa huokuvassa teatterissa.

Nyt shokkipaljastus isänmaan ystäville: en ole koskaan nähnyt Tuntematonta Sotilasta, ehkä pätkän sieltä ja toisen täältä, mutta en ole ikinä koko leffaa katsonut. En ollut kokenut jääneeni mistään paitsi. Historiani olen kyllä lukenut, myös sotahistoriat, joten kovin pahaa aukkoa ei siellä sivistyksessä ole ollut.

Tyhjältä näyttää, mutta sali tuli täyteen ennen leffan alkua.

Kyllähän vähän jännitti, kuinka jaksan istua kolme tuntia sotaleffan äärellä. Toisaalta odotuksetkin olivat korkealla, niin paljon on elokuvasta puhuttu. Tuntematon Sotilas osoittautui hyväksi kokemukseksi. Koska samanaikaisesti luen parhaillaan sotilaiden tarinoita jatkosodan viimeisistä päivistä, täydentävät nämä kaksi kulttuurikokemusta toisiaan ja lisäsivät ymmärrystäni sodan tunnelmista. Elokuvassa oli tiettyä vähäeleisyyttä, tunteet välittyivät katseista ja pienistä eleistä ilman suurta draamaa.

Elokuva vilisi tunnettuja näyttelijöitä, myös suosikkini Jussi Vatanen oli isossa roolissa. Eero Ahon Rokka miellytti minua myös, vaikka kuulemma aikaisemmissa leffoissa Rokan huumori ja murre toimivat paremmin. Yksi lempilaulajistani, Paula Vesala suoriutui myös hienosti. Median hekumoima "rohkea saunakohtaus" vähän huvitti, hyvin aidolta saunanlauteilla istumiselta se näytti.

Jotkut elokuvat kolahtavat, tekevät hiljaiseksi ja pyörivät mielessä vielä pitkään elokuvan jälkeen. Tuntematon Sotilas ei ollut sellainen. Elokuva oli hyvä, mutta ei sellainen, joka olisi tuottanut minulle suuria tunne-elämyksiä. Aukko sivistyksessä on nyt täytetty, Tuntematon on nähty ja minulla oli mukava ilta.

Kino Marilynista sen verran, että se oli ihan kelpo teatteri. Vaikka jotkut kritisoivat lippujen hintoja, jotka ovat muutaman euron kalliimmat kuin ketjuteattereilla, mielestäni paikallista yrittäjää täytyy tukea. Varmasti tulemme pistäytymään siellä toistekin elokuvissa, vaikka välillä leffareissu suuntautuisikin pääkaupunkiseudulle tai Porvooseen.

Pyörähdys legendaarisessa Ziltonissa

Vaikka ei tietäisi Loviisasta mitään, hotelli-ravintola Ziltonista on moni kuullut. Minäkin tiesin paikan nimeltä ja pitihän sinne edes kerran päästä käymään.

Päätimme suunnata leffan jälkeen yksille Ziltoniin. Tästä elämyksestä ei sitten olekaan yhtään valokuvaa, ehkäpä parempi niin. Koska olimme paikalla jo yhdeksältä, ei väkeä ollut vielä paljoa liikkeellä. Kävimme kurkistamassa yläkerran yökerhoa, jossa oli myöhemmin alkamassa Halloween-bileet. Alakerrassa oli baari, jossa nautimme oluemme.

Mitäköhän voisin Ziltonista sanoa? Ankea paikka, jossa oli erittäin töykeä palvelu baarissa. Portsarit olivat kuitenkin erittäin mukavia ja ystävällisiä. Ehkäpä heidän mielestään oli mukavaa jutella kahden selvinpäin olevan asiakkaan kanssa.

Ehkä tuolla tulee vielä joskus pyörähdettyä, mutta melko epätodennäköiseltä se tuntuu.

Loviisan elämysten jälkeen paras paikka oli kotisohvalla viinistä, juustoista ja kynttilänvalosta nautiskellen.